Minäpä laulan/video ja muuta kuulumista

Ei juurikaan tule enää näitä blogeja päivitettyä. Musiikki on nyt vienyt kaiken vapaa-ajan. Jouluna ostamani huilu vaihtui jo toiseen. Ekaan tuli joku vika ja se ei enää soinut. Myyjäliike lähetti sen maahantuojalle, mutta halusin purkaa kaupan ja ottaa tilalle pari kertaa paremman ja siksi myös pari kertaa kalliimman huilun. ah sitä ihanaa sointia, joka siitä lähti. Luulin koko ajan, että vika on minussa, kun en saanut siitä mielestäni tarpeeksi kaunista ja voimakasta ääntä. Uudessa Yamahassani on todella voimakas ääni eikä muutoinkaan niin "pillimäinen".
Jaa siis otsikkoon palatakseni, pitäisiköhän mennä laulutunneille. Räpläilin tätä tietokonetta ja löytyihän lopulta tuo äänityssysteemi. Jotain olen äänitellyt aiemmin kameran videokuvauksella ja puhelimella, mutta ne muuttavat äänet jotenkin kummallisiksi. VArsinkin huilun ääni on aivan kammottava puhelimella äänitetäessä. Tekaisin pienen laulun ja tämä on siis äänitetty tämän kannettavani sisäisellä mikrofonilla. Hyvin tuntuu toimivan.
Siis olisikohan tarvetta laulutunneille? Äänikin vähän väpättää. Mutta elämäni kauneimman asian kuulin tänään mieheltäni. HÄn sanoi, että kyllä sinä karaokessa pärjäisit. Se oli mielestäni kauneinta, mitä olen koskaan kuullut. Olen nimittäin ns. laululukkoinen eli en ole uskaltanut koskaan koulun laulunkokeissa oikein laulaa, koska joku saattaisi nauraa.
Tässä nyt Dona, Dona -laulu, joka on aivan ihana. Vielä kun olisi musiikki taustalla.

Tausta uuteen kännykkään

Tuli kuluneella viikolla hankittua kännykkä, kun entinen lakkasi totaalisesti toimimasta ja toisessa vanhassa ei akku kestä. Minä, joka olen aina vannonut, etten hommaa kuin sellaisen puhelimen jolla voi soittaa ja ottaa puheluita vastaan sekä tarvittaessa tekstata, ostin uin ostinkin vähän monipuolisemman laitteen. Pitihän se sitten arvata miten siinä kävi. Joka ilta olen laittanut musiikia puhelimeen, räplännyt radiota, ottanut kuvia ja viedoita ja järjestellyt niitä. Ja miten kivaa, kun voi jokaisella tärkeälle henkilölle laittaa omat kuvat heti tuohon puhelimen näyttöön ja itse asiassa en tarvitse noita näppäimiä tuolta liukukannen alta lainkaan muulloin kuin tekstatessa tai jos soitan jollekulle/johonkin, jonka numeroa ei ole tallennettu. No siis tärkeillä henkilöillä on nyt omat kuvat tuossa päällä, mutta vain yksi soittoääni, vaikka jokaiselle saa omansakin.
Ah, soittoääänestä puheenollen, soittelin sitten huilulla (puhelimessa on ääänityskin) kolmekappalettta ja tallensin ne sekä oltin yhden soittoääneksi. Tuntuu, että oon kyllä nyt ihan höpsähtänyt vanha eukko mokoman vempaimen kanssa.
Eikä tuo edellä luetelut hommailu vielä riittänyt. Piti alkaa miettiä noita taustajutsia ja miten ne asettuisivat ja tein yhden koetaustan. tämän näköinen on uusi puehlimeni ja itse kuvankäsittelyssä tehty tausta:

Marie-Antoinette ynnä mehiläinen.
Tässä toinen salamalla otettu kuva. Valaistusta puhelimen näytöstä on tosi vaikea ottaa kuvaa ellei ole ammattilainen:

Kisu kullat

Huoneessani oli mukavan raukea tunnelma tänä sunnuntai-iltapäivänä.
Kangaspuiden päällä on ihana vetäistä muutaman tunnin tirsat. Olen aivan vain kisuja varten laittanut tuohon kangaspuiden vipujen päälle pari kirjaa, jotta siinä on hyvä köllötellä. Köllöttely vuorossa on Eddie; ei mikään ihan pikku kisu.

Sängyllä oli Nemo unien valtakunnassa. Eikö ole kaunis?

Mököä ei nukuttanut. Huilun soittonikaan ei häirinnyt Eddietä eikä tietenkään Nemoa, joka on kuuro. Nemo kyllä usein katselee tarkkaan, kun soitan. Ehkä häntä vain kiinnostaa kiiltävä huilu ja sormien liikkeet huilun läpillä.

Mukavaa alkanutta vuotta

Olen soittanut huilua joka päivä sen jälkeen, kun sen ostin; toisin sanoen kaksi viikkoa siitä taitaa olla. No, jouluaatto jäi kyllä väliin.
Bookplussalta ja Adlibrikseltä olen tilannut nuottikirjoja, tosin nokkahuilulle, mutta sopivat ne huilullekin. Muutama kirja on vielä hankinnassa, mutta kyllä näistäkin matskua löytyy ja netistä saa kymmenittäin tai jopa sadoittain ilmaisia nuotteja.
Olen tosi tyytyväinen itseeni ja kyllä minulle tuo poikkihuilu sopii sata kertaa paremmin kuin se tenorinokkahuilu. Sopii siis siksi, että minulle se on helpompi soitin. Toki en ole varma, onko soittoasentoni ihan tiptop ja välillä vielä puhallus menee liian korkeaksi tai liian matalaksi, mutta pääsääntöisesti pysyn oikeassa oktaavissa. Tuossahan pari oktaavia soitetaan aivan samoilla otteilla, ainoastaan puhalluksen kulma muuttuu. Huilulla sujuu jo samat kappaleeet, mitä ehdin nokkahuilulla harjoittelemaan ja sen lisäksi jokunen muukin. Työn alla on tuo ihana "Walking in the Air", jonka nuotit tulivat tänään postissa. Myös Vivaldin talvi menee jo mukavasti ja se on siis vielä "työn" alla, mutta aivan must-opittava. Tosi vaikealta tuntuvaa Bachin "Jesu, Joy of Man's Desiring" soitan osittain joka päivä, koska sekin on minulle todella mieluinen.
Hyväksi olen havainnut omien virheiden löytämisen äänittämisen kautta. Ei muuta kuin kamera päälle, tuotos koneelle ja kuunnellaan. Hyvin huomaa kohdat, joissa on ehkä liian pitkä tauko tai hengitys väärässä kohtaa.
On se kumma, miten ihminen vanhoilla päivillään saa päähänsä ostaa huilu. Mutta taisin nähdä siitä jotain unta, ja siitä se lähti. Katsotaan yritänkö ensi syksynä tunkea itseni kansalaisopistoon huilun soittoa oppimaan.

Sylikaupalla Hyvää ja Hauskaa ja Rauhallista Joulua kaiklle!

Kirsikkakakku juuri uunista tulllena.
Aina välillä huilunsoittoa ja siivousta. Nyt kyllä vähän joulusiivot tökki, kun imuri hajosi. Osa lattioista piti ottaa perinteisellä tavalla eli harjalla ja rikkalapiolla, jonka jälkeen pesin lattiat höyrypesurilla. Keittiön lattia jäi vielä huomiselle päivälle.
Huilulla soi jo "Sylvian joululaulu" sekä "Kuului laulu enkelten" ja iki-ihana "Tonttu" ja muutamia muita ei-joululauluja. Toki välillä vähän kangertelee, mutta toisinaan taas menee tosi sujuvasti. Keski-c on puhallustekniikaltaan hakusassa.
Tänä iltana taidan tehdä osan paketeista.
Tapaamme vasta joulun jälkeen; tuskinpa huomenna täällä pistäydyn.
Siis vielä rauhallista ja ihanaa Joulua.

Se on nyt mun!

Loma alkoi ja pitäisi malttaa siivota, tehdä laatikoita ja leipoa. Voi, voi sentään....
Kun nääs tää on nyt mun:

Ja ihan tuliterä vehje.
Heti joulun jälkeen menen taas töihin, joten siinäkään ei tule ylimääräistä vapaata harjoitteluun.
Joskus aikoinaan kun minulla oli huilu, niin viimeiseksi muistan soittaneen joululaulua "Tonttu", se joka ei saanut unta. Nyt kokeilin, niin ääni kyllä tulee huilusta, mutta kyllä kaikki muu on hakusessa. Soitin kuitenkin silloin tosi vähän aikaa, joten kaikki on aivan uuden opettelua. Ihanaa, kun netistä löytyy niin paljon oppaita, nuotteja ja jopa lyhyitä oppitunteja youtubesta.

Huonekaluostoksilla

Kisut ovat raappineet pahasti seinäpaneelia kylppärin oven vierestä ja kun emme ole vielä varmoja, teemmekö ensi vuonna kylppäriremppaa, niin joku ratkaisu piti keksiä. Ja välähtihän se mieleen:

Sotkasta kävin hakemasa Slim- CD-hyllykön. Suunnittelin etukäteen, että näin jouluksi laittaisin kaikki soittorasiani (jouluaiheiset) hyllyyn, mutta jokaikinen niistä oli liian korkea. Kyllä vähän harmitti. En viitsinyt kuitenkaann ottaa noita hyllyjä niin montaa pois, että olisin saanut soittorasiat sijoitettua hyllykköön, koska välit olisivat olleet aivan liian korkeita.

Ainoastaan tuon yhden hyllyn laskin alas, jotta sain tuon ruusuisen kahvikannun mahtumaan samaan seuraan kuppiensa ja teevatiensa kanssa.
Tilaa on vielä monelle koriste-esineelle.
Tämän hyllykön hinnannousu oli aivan karmaiseva. Kun 2006 muutimme nykyiseen asuntoomme, niin ostimme näitä hyllyköitä mustana kaksi kappaletta mieheni huoneeseen (meillä on omat "harrastehuoneet" makkarin lisäksi) ja ne maksoivat 49 €/kpl. Nyt samat hyllyt maksavat 99 €. Kaksiosaisen (jos tämä on siis kolmeosainen) ilman lasiovia saa viisysillä!!!

Kirjanmerkki

En ole mikään korttien näpertelijä, mutta nyt tuli tarvis tehdä kirjanmerkki äidille ostamaani joululahjakirjaan. Ja tällainen siitä sitten tuli:

Tässä toinen puoli ja .....

...tässä toinen puoli:

Laitoin tuollaiseeen pitkulaiseen pahviläpyskään ensin vähän servettilakka johon painoin servettiä koko pinnalle molemmin puolin. Sen jälkeen vetelin lakkaa myös servetin päälle. Sen jälkeen kuvankäsittelyssä muokkailin perhosia ja niinpä minä nyt siinä pikkutyttönä koreilen perhosena. Neulemekkoni sai myös värit pintaansa ja pari lisäperhosta laitoin merkkiin lepattelemaan. Kaikki pikkukuvat kiinnitin servettilakalla ja päällystin myös samalla lakalla.
Toisella puolella olen veljieni keskellä ja Tiina-mollamaijan kanssa.
P.S. Soiton tiimoilta sen verran, että nyt olen vakaasti päätynyt kuitenkin poikkihuiluun. Yhdestä huilusta olen lähettänyt jo sähköpostikyselyn kuopiolaiseen musiikkiliikkeeseen. Että silleen .....

Somat pikkutuolit

Jotain taas lähti kirppikseltä mukaan. Ja kirppiskohteena oli jälleen Ekocenter.
Jo useamman kerran käydessäni Kankitien Ekocenterissä olen katsellut kahta somaa valkoista pikkutuolia. Nyt nappasin ne mukaani:

Tämä sopii hyvin keittiöön Victoria-senkin viereen. Toisen laitoin makkariin ja siinä on vähän entraamista yhdessä liitoskohdassa. Muuten tosi siistit ja istuimen kangas vaikuttaa melko uudelta. Kuvassa ei näy kankaan kuviointi, mutta siinä on kukkakuviota.

Koskapa sohvalle suunnittelemani poppanapeite on jäänyt toistaiseksi kutomatta (ja ehkäpä jää kokonaan, kun kisut ovat käsitelleet vähän loimilankoja), niin sotin tämän huovan sohvan istuinosan suojaksi. Ihka villaa oleva huopa ja ei tarvinnut pestä. Rulle ihastelee lämmintä peitettä.

Voi miten tuo meidän Nemo näyttää sitten pikkuiselta. Tänään päikkärit maistuivat, kun Nemo oli painautunut aivan minun poskeeni kiinni ja hyrisi välillä.

On harjoiteltu Movie Makeria ja...

...vähän muutakin. Tosi helppo tuo Windowsin Movie Maker, mutta sen lisäksi täytyi perehtyä pariinkin erilaiseen konvertointiohjelmaan. Ei siinä kyllä mennyt kuin yksi ilta koneella pähkäillessä ja tulos onpi tässä:


Soitossani tempo vähän aaltoilee, mutta ehkä se siitä joskus.... Tää tahtoo oppia lisää ja hankkia vielä uuden huilun. Siis ainakin vielä tuntuu siltä, mutta minusta ei koskaan tiedä, vaikka huilu lentäisi ensi viikolla nurkkaan.
Ja täältähän minulta löytyy kortteja ja muuta vanhaa materiaalia lisää, jos joku ei ole tuolla blogissani piipahtanut.