Hiljaiseloa

Miten tuntuu jotenkin niin tyhjiin puserretulta. Mikään ei huvita. Yhden pahvilaatikon olen tuunaillut joulun jälkeen, mutta ei puhettakaan, että viitsisi ompelukoneen tai saumurin virittää eikä otta esiin ikuisuusvillapitoja. Tilkkuapplikaatiokin pölyttyy tuossa hengarissa.
Mutta tuossa nyt se pahvilaatikko (mitähän minäkin näihin kaikkiin oikein pistän). Tosi tukevaa pahvia. Aivan ihanan vanhan Singerin mainoksen tulostin täältä tutusta paikasta, josta saan matskua blogipohjiinikin (luvan perästä). Tulostin useampiakin kuvia sieltä odottamaan kehyksiä, jos joskus tekisi vanhoista mainoksista tauluasetelman keittiöön tai makkariin.
Tämän laatikon kannen sivelin tasaisesti erikeeperillä ja kuvan sai siihen painettua niin, ettei rypistynytkään yhtään. Kuivumisen jälkeen maalailin sivuja hopeanvärisellä askartelumaalilla ja viimeiseksi sivelin kuvan päälle paksun kerroksen kirkasta kalvoväriä. Sillä tulee muuten kestävän tuntuinen pinta. Askartelulakkahan loppui ja muuta kun ei ollut, nin tuli tuokin testattua.

Joulupäivä

Valvotun illan ja hyvin nukutun yön jälkeen on ihanaa, kun ei tarvitse tehdä kertakaikkiaan yhtään mitään. Ruokaa on jääkaappi pullollaan, joten vain potut tarvitsee keittää. Olemme aivan kaksin vain kotosalla, paitsi tietysti ovathan nämä kaikki seitsämän pikkuista eläinlastamme seuranamme. Tänään katselen vain telkkaa ja varmaan nukun päikkärit. Tosi ihania lahjoja sain tänäkin jouluna.

Lämpöiset pörrösukat tulee paketista esiin jokainen joulu. Ne ovat aina yhtä tarpeelliset, koska iltaisin vedän sukat jalkaan ja joskus sitten yöllä vasta unessa otan ne jalastani pois. Nämä ovat mielestäni erityisen ihanat, kun niissä on tuo emäntä teksti. Kiss kiss -karamellipakettia en raksi edes avata, kun se on niin kovin soma pakkaus.

Ihana pikkuinen lahjakirja, jota olen jo sieltä täältä lukenut. Mietteitä Toivosta, jotka on poimittu eri kirjailijoiden teoksista ja kauniita kuvia. Eikös vain käykin kauniisti tähän asetelmaani, jotenkin sekä aiheeltaan, että ulkonäöltään.

Puinen keittokirjateline, johon sijoitin heti tuon vanhan keittokirjan 30-luvulta.

Ja kauan haaveilemani "Home Sweet Home"  puinen tekstikyltti paljastui paketista ja pääsi näin koristamaan keittiötäni.

Ja pisteenä iin päälle keittiöön leipälaatikko, jota myös olen jo pitkään toivonut itselleni.

Oikein rauhallista joulunpyhien aikaa kaikille. Tokko täällä näin pyhien aikaan on paljon kävijöitäkään, mutta toivotukset varmuden vuoksi.

Jouluherkkuja

Siinä nyt on kirsikkakakku, joka on jouluherkkuni. Taikinaan on sekoitettu purkillinen punaisia coctailkirsikoita.

Ja valmistuihan ne lanttulaatikotkin, nami..nami.

Aiemmassa tekstissä olleeseen memories-kylttiin vaihdoin vielä nuo rusettinauhat, kun ei oikein mielestäni sopinut ne vaaleanvihreät kokonaisuuteen. Taustalle liimasin myös kapean kappaleen kovalevyä ettei pahvi taivu.

Radio Day on minulla nyt auki, mutta pitäisiköhän sulkea se, tuntuu niin surulliselta, vaikka joulun pitäisi olla ilon juhla. Aina tulee mieleen ne joulut, kun vielä oli läheisiä elossa ja siitä on sentään niin kauan.

Kisut

Aamupalalla on hieman tungosta, kun kaikki rynnistävät lautaselle samaan aikaan.

Vatsa täynnä on mukava tarkkailla lintuja, jotka pyrähtelevät pihakoivussa sankassa lumipyryssä.

Kaikki eivät mahdu yhtäaikaa katselemaan.

Nyt on muuten jo leivontamargasiini pikkukattilassa sulamassa eli kyllä se kirsikkakakku valmistuu vaikka laiskottaisikin. Kakun paistuessa sekoitan sitten lanttulaatikon ainekset ja sen jälkeen otan kyllä nokoset. Vessan siivous jääköön iltapäivään tai iltaan. Vielä pitäisi sitten pari joululiina silittää enkä ole vielä paketoinut lahjojakaan, joten pikkupuuhaa riittää.

Memories-kyltti

Kaiken kiireen keskellä piti vielä tehdä tällainen kyltti. Kun homma kerran muhi nupissani, niin se piti heti toteuttaa, muuten olisin unohtanut, miten aion sen tehdä. Tähän olen leikannut sähkökynttelikköpakkauksesta pahvia, maalannut ja käsitellyt kuten laatikostotkin eli tummanruskeaa maalia, kuivuminen, kynttilää hieronut (erityisen paljon reunoille) ja sitten valkoinen maalikerros. Valkoisen maalin yhteydessä laitoin vielä pikkuisen ruskeaa ja vetelin vaakaraitoja. Hieman tahmeana olevan valkoisen maalikerroksen sitten hankasin korkilla, jotta ruskea kerros paljastuu. Ruskeaa hieroin vielä lisää reunoihin. Tein reiät ketjua varten ja myös reikien reunat suttasin ruskealla, vaikka ne eivät tässä näykään, kun laitoin nuo silkkinauharusetit molempiin reunoihin. Lautasliinasta jälleen kerran leikkasin ruusuja ja tulostin skannamani kuvat: minä pikkuisena veljieni kanssa ja vasemmassa reunassa isseksein. Sitten lakkaa päälle ja ketju kiinni. Lopuksi pari silkkikukkaa erikeeperillä kiinni ja valmista tuli. Näyttää se jonkin verran siltä kuin olisi puinen kyltti.

Ai niin sitten tuo teksti. Fontin tyyppiä en nyt enää muista, mutta myös sen tulostin ja jäljentämispaperin avulla piirsin kylttiin. Ajattelin käyttää sitten tussia tekstin tekoon, mutta sepä ei tuohon pintaan tarttunutkaan. Meinasi mennä sormi suuhun, kun ei ollut edes ohutta sivellintä. Hyvin tekstin maalaaminen sujui kuitenkin vain tulitikun ja ruskean maalin avulla.

Huomenna vasta teen lanttuloorat ja kirsikkakaakun sekä viimeiset siiovushommat (vessat, yäk).

Taulut järjestetty

Sain eilen laitettua kaikki pikkutaulut mieleiseeni järjestykseen askartelupisteeseeni. Oikeanpuolimmaiseen kehykseen tulostin kuvan edellisessä postauksessa olevasta linkistä (myös seurattavissa blogeissa minulla). Enkelitaulu taitaa olla tosi vanha. Muistan sen koko eliniältäni, kun se riippui mummini seinällä ja varmaan hän on ehkä hankkinut sen nuorena äitinä tai sitten se on jo hänen kotoaan. Luulen kuitenkin, että se on jostain 20-30 -luvulta ellei vanhempi. Näitä enkelitaulujahan on monenlaisia, mutta tiedän tämän olevan vanha ja jotain kertoo kuvan tyyli: mm. lapsen kasvonpiirteet.
Kun ripustelin näitä tauluja, niin enkelitaulun kohdalla ajattelin: jos saisin pitää vain yhden esineen kotoani ja kaikesta muusta täytyisi luopua, niin tästä enkelitaulusta en luopuisi.

Soikeisiin kehyksiin jätin vielä nuo Sarah Kayn tyttökuvat, en millään raaski niitä vaihtaa. Ikävästi heijastelee kuvissa nyt tuo nianen ja hevos -taulu, mutta onhan se tuolla jo aiemmin parempana kuvana.

Onko nämä taulut nyt aseteltu oikeaopisesti?? Siis tauluryhmässä aina alareunat tasan eikös niin? Tuohon taulurivien välin pähkäilen jonkin laista kylttiä. Sen voisi leikata pahvista, maalata ja kiinnittää jotain lautasliinajuttuja tai sitten tulostaa kuvia ja lakata ne kiinni. Nyt on lakka loppu ellei jotain lakkaa satu löytymään sekalaisten askartelujuttujen laatikostani. Ja mitä siihen laittaisi tekstiksi, sekin on vielä avoinna.

Suloisen klovnin otin pois lasikaapista työpisteeseeni kököttämään. Olen varjellut tätä ettei vaatetus tai hiukset likaantuisi ajan saatossa, mutta mitä niitä kaikkia yrittää nin kovin suojella. Parasta nauttia niistä silloin, kun voi eikä pitää piilossa.

Tämä on tällä hetkellä minulle mieluisin asetelma.

Joulun soittorasiat

Tässä lähikuvia joulun soittorasioistani, jotka ovat jossain tekstissäni jo aiemminkin vilahdelleet. Enkelirasia soittaa Kulkusia ja Lumiukko Merry Christmasia.

Jouluinen lelulaatikko soittelee Jouluyö, juhlayö ja Joulupukki samaa kuin ylempänä oleva Lumiukkokin. Näistä laitoin esille nyt vain tuon Enkelin omalle pöydälleni ja Lelulaatikon kuusen juurelle. Jotenkin en enää pääse sellaiseen joulutunnelmaan kuin aiemmin. Se on vähän surullista. Siivoillut kyllä olen lähes entiseen tapaan ja tietysti laitamme perinteisen jouluaterian sekä leivon kirsikka- ja maustekakun kuten joka jouluksi niin kauas taaksepäin kuin muistan. Varmaan tunnelman latistuminen johtuu siitä, kun ei ole pieniä lapsia enää joulua viettämässä ja suku on kutistunut pariin henkilöön. Silti olen mielestäni aiemmin touhottanut paljon enemmän ja nauttinut kaikista joulun tuoksuista. Nyt vain tuntuu, että onneksi joulu kestää vain muutaman päivän vuodessa. Siitä huolimatta toivon kaikille tässä blogissa piipahtaville hyvää Joulumieltä.

Jouluntunnelmaa

Meillä on tällainen minikuusi kissojen vuoksi. En arvaa lattiakuusta laittaa, kun luultavasti ainakin joku noista hipsukoista kiipeäsi siihen. On tämäkin jotain vähän yli metrin tai olikohan 120 cm. Leevi oli heti tarkkana poikana, kun kuusi laitettiin esille. Mutta tunnelma.... Heti valot pois!

Nyt näyttää vähän hämyisemmältä. Mutta tietenkin tämä on paikan päällä aivan toisenlaista kuin kameran kuvassa.

Leevi tutkii tarkemmin. Ei kisu kauaa viihtynyt kuusen kimpussa, kun tuohon tarjottimelle olen ripsutellut muskotinkukkaa, neilikkaa ja kardemummaa. Samaa mausteseosta on pienissä kangaspussukoissa kuusen oksilla.

Kuusen ruukun ympärille pitäsi varmaankin laittaa joko foliota tai jos ielä muistaisi/ehtisi ostamaan kreppipaperia.

Sivellinpurkki ja tarvikelaatikosto

Tein tällaisen purnukan siveltimilleni. Tässä on käytetty loisteputkivalaisinpakkauksesta (sanahirviö!) leikattua alaosaa ja se on päällystetty riisipaperilla. Ensin maalasin laatikon valkoisella, jotta laatissa olevat tekstit tekstit yms. eivät paista läpi. Riisipaperin kiinnitin heti kosteaan maalikerrokseen ja lakkasin samantien; ihme että onnistui, mutta riskeerasin vähän. Pitsi sitten vain kiinni kosteaan lakkaan ja pyyhin lakkaa vielä vähän pitsin päällekin, joten ei tarvinnut erikeeperiä laittaa. Hyvin pysyy. Siveltimet ovat kai yhtä vanhoja kuin minäkin. Isäni teki öljyvärimaalauksia ja kaikki nuo ovat hänen perujaan.

Tämän tein eilen ja tässä laatikossa oli leivänpaahdin. Nyt sinä on ompelukoneen ja saumurin polkimet, silitysrauta ja -liina. Muistakaapa nyt kaikki, jotka innostutte hyödyntämään laatikoita, ottaa talteen käypäset joululahjapakkaukset. Tämän laatikon vain maalasin valkoisella, somistin yläreunan Tiimarin kauniilla nauhalla ja lakkasin decoupagepaperista leikkamani kuvat kiinni pintaan + tietysti vielä päälle lakkakerros. Hyvä olisi, jos lakkaa levittäisi ainakin kaksi kerrosta, mutta siinä suhteessa kyllä usein pinnaan.

Siinä nyt näkyy työpöytäni pääty. Molemmissa päissä on samanlaiset hyllyköt ja siihen voi laittaa tavaraa tästä edestä, mutta myös hyllyköiden sivuissa on aukot. Tilasin pöydän viime keväänä Ikeasta, kun tarvitsin tilavan työpisteen ja tämähän on, kuten aiemmin maintsin 2 metriä pitkä. Kauna etsiskelin pöytää täältä Jyväskylästä, muta lopulta tilasin tämän, vaikka toimituskulut olivatkin satasen, niin silti tuli halvemmaksi kuin joku pieni pöytä täältäpäin. Tämä taisi olla sellainen tuotenimi kuin Annefors.

Kotoakin voi yllättäen löytää "aarteita"

Arvatkaapa olinko iloinen, kun löysin ihan omasta kodistani tämän vintagekuvan. Juuri noita kehyksiä etsin kissojen ja koirien kanssa ja muistin, että niissä oli minulla joku Sarah Kayn kuva, kuten edellä olevissa soikeissakin kehyksissä. Aivan oikein, mutta mitäpä paljastuikaan sen Sarah Kayn kuvan alta? Tämä nainen hevosen kanssa. En lainkaan muista, että olisin koskaan nähnyt tuota kuvaa, mutta sehän onkin ollut piilossa varmaan lähes 30 vuotta. Itse kuva on vielä paljon, paljon vanhempi. Se on ollut joskus seinällä mieheni vanhempien ja isovanhempien kesäasunnolla. Luultavasti mieheni isoäiti sen oli joskus seinälle ripustanut.

Kuvan alareunassa lukee Schneider, liekö sanoo kenellekään mitään. Olisiko ollut joku painokuvia valmistava yritys aikoinaan.

Tässä sitten toinen, jonka olen itse ostanut varmaan myös jotain 30 vuotta sitten. Tämä naisen kuva esiintyy myös tuolla toisessa blogissani. Nyt nämä molemmat pääsevät seinälle pois kaappien kätköistä.

Kuva kehykseen + joulukranssi + työpiste muutoksessa

Nyt lysin kuvan tuunaamaani kehykseen. Kuva on otettu edellisessä postauksessani mainitusta blogista, siis täältä. Kuva on hieman A4 kokoa pienempi, joten laitoin lasin alle vielä tiimarin pilkullista nauhaa, josta tein myös rusetin kehyksen yläreunaan. Tiimarin kullanvärisestä nauhapunoksen jämästä laitoin ripustuslenkin. Tuo korttihengarini on saanut Nemo-kisulta sellaista hurukyytiä päivittäin etten kohta tiedä pitäisikö se ripustaa kattoon. Vaikka mihin olen sen laittanut ja mies on sen päivittäin jostain pelastanut (hän kun on eläkkeellä ja päivät kotona). Jopa noin korkealta kuin se nyt on, niin Nemo sen juuri äsken hoksasi. Eikä muuta kuin noiden uusittujen laatikoiden päälle, kun siinäkin on pikkunurkka vapaata tilaa ja venytys ja hengari heilumaan. Kortit ovat vähän kärsineet, mutta eikös noiden kuulu vanhoilta näyttääkin, kun kuva-aiheet oat menneiltä vuosilta??

Nyt työpisteeni näyttää tältä. Otin ilmoitustaulun pois ja katson myöhemmin, jos sille löytyisi jokin muu paikka. Mutta tietenkin täytyisi ensin saada ideoita päähän, miten tehdä siitä "ei tavallinen" ilmoitustaulu. Kangasta olen ajatellut, mutta eihän se kovin kauan kestä nastojen pistelyä. Askartelumaalia taas kuluisi turhan paljon noin imevään materiaaliin eli antaa olla toistaiseksi. Pitäisikö noihin soikeisiin kehyksiin vaihtaa toisenlaiset kuvat, nyt niissä on nuo Sarah Kayn piirrokset vanhasta seinäkalenteristani (ajatelkaa, että muut olen paiskannut joskus roskiin!!!). Ja siis muutama kullanvärinen kehys on vielä jemmassa. Tilda-kisunikin pääsi nyt esille, kun se on nököttänyt olohuoneemme kirjahyllyn hämärässä nurkassa.

Ja joulusomisteitakin laitoin omaan huoneeseeni. Tämä tosi iso pajukranssi (halkaisija melkein puolimetriä) maksoi tänään Tiimarissa 2 €. No eihän tuollaista voinut jättää ostamatta, harmittaa ainoastaan etten ostanut toistakin. Tämä kun oli väliaikaisesti äsken keittiön kaapiston päällä, niin kylläpä oli siellä viehättävän näköinen Karhulan lasipurkkien seurassa. Siellä olisi voinut olla toinen pysyvästi. Tähän sitaisin sitten Tiimarin vihertävästä nauhasta rusetin ja tuo enkeli roikkuu samassa koukussa kranssin kanssa, joten sen voi sitten joulun jälkeen helposti ottaa pois, kun en kiinnittänyt sitä kranssiin.

Ihanan blogin löysin

Törmäsin aivan ihanaan blogiin, jossa on kaikenlaisia ilmaisia "vanhan ajan" kuvia. Minua kiehtoo erityisesti kaikki vanhat valokuva ja niitä silloin etsiskelen netistä hakusanoilla "free + old photos". Ja tämän (Magic Moonlight Free Images) löysin, on minulla myös tuolla seuraamissani blogeissa.
Tuolta taidan löytää jonkun kuvan eilen tuunaamiini kehyksiin. Ja sitten minulla on vielä ainakin neljä kullanväristä kehystä, joihin pitäisi löytää kauniit vanhat kuvat. Joitain voin yhdistellä sitten kuvankäsittelyllä, vaikka lisätä kuviin ruusuja tms. Tuolta voin löytää materiaalia myös tekemiini blogipohjiin. Ainakaan en mistän kohden löytänyt, että kuvien käyttö sellaiseen olisi kielletty blogin pitäjän toivomuksesta.
Tässä yksi esimerkki blogista:

Suloinen vai mitä. Pistin tömän blogin seurattaviin, jotta sitä kautta tekin kaikki täällä kävijät löydätte sinne tarvittaessa. Ajatelkaapa, millaisia decoupage töitäkin näillä kuvilla voisi saada aikaan, jos on vain laadukas tulostin ettei värit tuhraannu lakattaessa.

Tuunattu kehys

Siinä se sitten on valmiina. Mitä siihen tuleee ja mihin sen laitan on vielä kysymysmerkki. Kehyksen koko on 21 x 29,7 eli siis A nelonen.

Kehyksiä

Anttilasta joululahjashoppailujen lisäksi mukaani tarttui valokuvakehyksiä. Olivat puoleen hintaan. Tuota suurempaa juuri tässä tuunailen ja odotan lautasliinalakan kuivumista, jotta voin vedellä siihen toisen kerroksen. En vielä tiedä, mitä tähän kehykseen laitan.

Toiseen kullanväriseen kehykseen sijoitin nyt tuon isovanhemieni nuoruuden kuvan. Toiseen samanlaiseen on tarkoitus laittaa vanhmepieni hääkuva. Jouluaattona äitini lupasi tuoda kuvan mukanaan, jotta saan sen skannattua ja tulostettua valokuvapaperille. No laitetaanpa tunnisteeksi sisustus, kun mikään muu ei tunnut oikein sopivan tähän.

Bloggerin kuvista:

Huomasin äsken, että muutamissa edeltävissä teksteissä kuvat ovat tulleet tosi isokokoisina bloggeriin (siis, jos nitä napsauttaa, niin kuvaa joutuu scrollaamaan). Joku vika jossain, koska valitsen aina keskikokoisen kuvan, mutta näköjään bloggeri ei nyt muuta kokoa ollenkaan. Täytynee muokata kuvat pienemmiksi toisessa ohjelmassa ja laittaa uudestaan teksteihin. Sitten pitää vain muistaa käydä Picasassa poistamassa kaksoiskappaleet, etteivät vie turhaan tilaa verkkoalbumista.

No niin, nyt ovat inhimillisemmän kokoisia. Tietysti noita pystyyn kuvattuja joutuu vähän scrollaamaan, mutta eivät sentään täytä enää koko ruutua.

Kissanruokapakkauksen uusi elämä

Tässä on aivan tavallinen Whiskas-kissanruokapakkaus. Niitä sellaisia pahvisia, joissa on kissanruokapusseja muistaakseni 12 kpl. Laatikko on ollut minulla sinällään työpöydälläni ja siinä on ollut maksettavat laskut, salasanalappusia ym. Samalla, kun käsittelin edellä ollutta laatikostoa, päätin tämänkin pahvilaatikon tuunata. Siispä ruskeaa askartelumaalia pintaan, kuivuminen, krakleerauslakka ja taase kuivumaan. Sitten valkoinen maalikerros + kuivuminen ja lautasliinasta leikattuja ruusuja koristeeksi ja niiden kiinnitys servettilakalla. Viimeisenä silauksena erikeeperiä siveltimellä yläreunaan ja pitsi kiinni ympäriinsä. Kelpaa nyt siihen laskuja ja salasanalistoja laitella. Ehkä teen näitä vielä pari, mutta nyt ovat maalit aivan finito. Sitäpaitsi joulu on jo niin lähellä, että ei taida ehtiä tehdä mitään tuunausta tai askartelua enää. Tai no, pakko olisi tehdä joulukuuseen se pikkupussukkanauha eli niihin pussukoihin sitten sitä muskotinkukkaa, etteivät kisut viskele palloja ja helminauhoja pitkin olohuonetta.

Laatikosto valmistui / puuhastelupaikkani

Tässä on puuhastelupöytäni. Pieneltä näyttää näin kuvassa, mutta pöydällä on pituutta 2 metriä. Tason alla on hyllyt päädyissä, mutta jätin ne toistaiseksi kuvaamatta. Hyllyillä on sisustuslehtiä ym. Sinne on tarkoitus päällystellä tai maalailla ja koristella laatikoita, joten joskus sitten pistän kuvaa tulemaan koko pöydästä hyllyineen. Ilmoitustaululla roikkuu poppanavärikartta ja siinä on myös Rullen pentunäyttelyn ruusukkeet (rotunsa paras ym.); Rulle ei käynyt kuin kahdessa näyttelyssä. Siinä näkyy myös jotain Tildajuttuja ja Tiimarin askartelutarviketta sekä yksi harjoituskorttini, jonka tein joskus kesällä.

Laatikostokin on nyt valmis. Sillä on korkeutta 54 cm, leveyttä 34 cm ja syvyys mittaa on 39 cm. Hupsista, täytyypä siirtää tuota alinta laatikkoparia vähän, eivät näköjään ole loksahtaneet paikoilleen ylempien kanssa. Ne kyllä menevät tukevasti kiinni toisiinsa.

Siivellinen sydän

Yhden siivellisen tildasydämen jaksoin vielä tänään näpertää. En oikein ole tyytyväinen lopputulokseen, vaikka kangas onkin kaunista. Täytyy tehdä vielä muutamia ja vaaleammista kankaista. Lisäksi siipien kangas on liian paksua, joten sekin kangas sitten vaihtoon seuraavaan sydämeen. Jos sydämet onnistuvat, niin ajattelin laittaa niitä valkoiseen ketjuun ja ripustaa...no, en vielä tiedä mihin. Tätä en nyt kyllä viitsi edes tuonne Tilda-addiktien puolelle laittaa, mutta ehkä seuraavat, saa nähdä.

Ja seuraavat laatikot

Seuraavien neljän pikkulaatikon etulevyt ovat valmiit.

Näihin kiinnitin lautasliinoista kastanjoiden kuvia sekä syksyn lehtiä. Enää sitten puuttuu näiden ulkopintojen käsittely ja sitä en tänään viitsi ja jaksa tehdä. Täytyy kaiken valmistuttua sitten kokeilla, mihin järjestykseen laatikot sijoitan.

Seuraavaksi katselen noita Tilda-kirjojani ja jos aloittaisi siivellisiä sydämiä. Ainakin voisi jäljentää kaavat sekä silittää tukikankaat sydämiä ja siipiä varten, jos muuta ei nyt huvittaisikaan tehdä.

Kaksi laatikostoa valmiina + muuta mukavaa

Tällaisen pikku maljakon olen aikonut heittää pois jo ajat sitten. Päätin kuitenkin kokeilla, jos siitä saisi noilla askartelumaaleilla jotakin aikaiseksi. Siispä maalasin sen ruskealla, sivelin maalin kuivuttua krakleerauslakkaa ja sen jälkeen hopean väristä maalia. En tiedä oliko tuo lakka liian vanhaa vai enkö ravistanut pulloa kunnolla, kun halkeamia ei syntynyt tarpeeksi. Sitten vielä nauha somisteeksi. Lyhtykynttilään kiinnitin lautasliinasta leikatun ruusun ja servettilakkaa päälle. Tätä en jouluna sytytä, olkoon koristeena.

Laatikostoonkin sain tehtyä tekstit paremalle pohjalle. Eli kuvankäsittelyssä leikkasin kuvan laatikoston pinnasta ja siihen vain teksti ja tulostus, kiinnitys ja lakka päälle. Toisin sanoen tekstin pohja on kuva laatikoston pinnasta. Sävyä ei vain saanut aivan samaksi kuin laatikosto eli hieman on tummempi, mutta eipä tuo haittaa. Vielä olisi kaksi laatikostoa käsiteltävänä.

Tässä nyt valmiina kaksi pikkulaatikostoa. Kauniit helat löysin siihen, vaikka olisivat saaneet olla vieläkin pienemmät. Ensimmäisen kerran elämässäni käsittelin myös porakonetta. Kyllä vähän pelotti, kun aloin poraamaan läpireikiä vetimiä varten, mutta onnistuihan se sitten tosi helposti.

Isovanhempieni nuoruuden kuva on kehyksissä laatikoston päällä. Sillekin voisi etsiä puukehyksen, jonka sitten maalaisi.

Tuunaustani tarkastellaan

Hmmm.... tässä on nyt jotain kummaa??? Ainakin laatikosta ei löydy mitään jännittävää pihistettävää.

Ahaa. Näille on tapahtunut jotakin. onpa outo haju ja tyhjä tämäkin laatikko. Nuo taitavat olla niitä enkeleitä vai mitä liekään. Pistääköhän äiskä nämä koivulaatikot nyt aivan pilalle?? On hänellä joidenkin mielestä nin omituinen maku asioiden suhteen. Hyvien, siistien laatikoiden pitää näyttää vanhalta ja kuluneelta.

Takua viereisellä hyllyllä ei voisi Nemo ja laatikostot vähempää kiinnostaa. Siinä se pötköttelee äidin arvokkaiden vanhojen lehtien päällä. Onneksi ne ovat tuollaisessa muovikansiossa.

Myöhemmällä illalla:

Yksi pikkulaatikosto valmistui jo. Näitähän on siis neljä ja näihin kahteen laitoin tuollaisen lappusen  (laatikoissa on ura sitä varten) "Askartelutarvikkeet". Pitäisi hommata jotain paksumpaa ja kauniimpaa paperia näitä tekstejä varten, mutta saako sitä sitten tulostimeen vai pitäisikö yrittää käsin tekstata; ei taida se kyllä onnistua minun käsialallani. Tämä on tavallista kopiopaperia ja kyllä liian valkoista. Mutta näin alkuun, jotta tiedän mitä missäkin lokerossa piilee.

Netistä katselin jo pieniä "antiikki" vetimiä tähän. Huomenna käväistään Prismassa ja katson löytyisikö niitä sieltä. Pistän sitten kuvaa taas tulemaan.

Kankaita, pitsejä, nauhoja ja kortteja

Tänään shoppailin taas pieniä kangaspaloja. Suunnitelmissa olisi nyt siivelliset Tilda-sydämet joistain näistä. Kahta sävyä pitisiäkin tarttui mukaan sekä paria joulunauhaa. Toiseen joulunauhaan olisi tarkoitus näperrellä pikkuisia pussukoita, jotka täytän muskotinkukalla, kokonaisilla neilikoilla sekä kokonaisella kardemummalla. Kissat eivät pidä muskotin kukasta, joten kiedon sitten nauhan pussukoineen kuuseen ja katsotaan saako kuusi olla rauhassa. Testasin kyllä siten, että asetin piirongin päälle teevadille em. tekemäni maustesekoituksen (runsaasti muskottia) ja vain yksi kisu kävi nuuhkaisemassa ja sai pienet sätkyt. ehkä aine sitten toimii. Ihana tuoksu levisi jo todella pienestä määrästä olohuoneeseen; joulun tuoksu.

Tuolla Missmarplen-blogissa oli kiva idea ja nappasin sen häneltä. Pitäisi vielä jonkinlaisia nauhoja minunkin noihin kortteihin laittaa. Kaunista kultakuvioista nauhaa olen hankkinut mistäpä muusta kuin Tiimarista ja sieltä myös joskus ammoin ostin nuo somat pyykkipojat. Kortit ostin myös tänään aivan tätä hengari juttua silmällä pitäen. Olipa hyvä, että jostain kumman syystä olen tuota hengaria pantannut työpaikallani, siellä kun olivat verhot pesulassa ja tällaisissa hengareissahan ne tulivat sitten takaisin. Harmi, etten säilönyt niitä muutamaa enempää.