Elämäni eka ja vika kasvihuone

En koskaan, koskaan elämässäni aio enää koota kasvihuonetta. Voi turkanen, mikä homma. Jos tunnit laskisi rahana, niin olisi tällä hintaa. Pelkkä ruuvimeisseli ja jakari työkaluina ja onneksi oli ruuvinväännin, Työkaluja olisi saanut olla muitakin ja paljon apuvoimia. Yksin oli itkettävä homma. Nyt se kuitenkin seisoo siinä. Tiedä sitten, onko ihan oikeaoppisesti kaikki osat laitettu, mutta ei siitä ainkaan mitään huomaa (siis en ainakaan minä). Jokunen valmiiksi osatamani yrtti-ressukka siellä nyt nököttää. Odottivat muutamia päiviä kasvihuoneeseen pääsyä, kun minä tyttö kuvittelin kokoavani sen yhdessä illassa. No, saahan noita yrttejä ostettua lisää ja joitain kukkia täytyy käydä huomenna hakemassa.

Arkun päällä oleviin istuintyynyihin täytyy joskus ommella kauniimmasta kankaasta päälliset. Tuo materiaali kerää kaikki kissankarvat itseensä.

Pojan vanhat,peltiset kottarit ovat kasvihuoneen lattialla. Täytyyhän jollain multaa kärrätä, vai mitä? Ja kun on kyseessä pieni kasvihuone, niin riittää pienet kottarit.