No niin. Päätin kokeilla amppelien ripustamista kasvihuoneen yläpuolelle esteeksi Nemolle.
Ajattelin ensin ostaa pari sellaista mahtavaa miljoonakello-amppelia, mutta kun näitä sai kaksi kympillä Jyskän varastomyymälästä. Ehkä ne vähän tuuheutuvat ja alkavat lannoituksen myötä kukkia enemmän. Muuten kyllä pidän riippupelargonioista, mutta kun niitä pitää nyppiä ja se tahtoo unohtua. Lisäksi näissä molemmissa on jotain mukavaa, minulle tuntemattomia riippakasveja.
Temppu ei kuitenkaan estänyt Nemoa hyppäämästä kasvihuoneen katolle. Nuo ovat sen verran harvakasvuisia ja sen vuoksi miljoonakellot olisivat olleet parempia. Ensi vuonna sitten, kun kesäkin on jo näin pitkällä, niin ei viitsi paljoa amppeleihin sijoittaa euroja.
Laitoin kattokoukkuihin valkoista kettinkiä ja niistä tehtyihin lenkkeihin ripustin mäntyisen verhotangon. Tuohon saa vieläkin useamman amppelin, jos niitä laittaa ikäänkuin kahteen kerrokseen, toisiin vain lyhyemmät ripustusjutut. Noissakin olisi voinut olla vielä vähän pidemmät systeemit; ehkä olisivat olleet paremmin esteenä, kun tuo Nemo on niin kovin hoikka ja pieni kisuliini (emo onkin siamilainen).
Mökö-tyttö ei välitä vähääkään hyppiä jonnekin kasvihuoneen katolle, vaan makoilee tyytyväisenä ikkunan alla olevalla hyllyköllä.
Keravan reissulta löysin kirppikseltä melamiinisen tarjottimen ja ihanaa: Anni Swanin "Ulla ja Mark" -kirjan 50-luvulta. Noita kirjoja ei tahdo löytää mistään ja kyseistä sarjaa onkin vain kolme hyllyssäni. Uustuotantoa en kelpuuta, vaan niiden tulee olla 50- tai 60-luvulta; mieluummin juuri noita vanhempia painoksia.
1 kommenttia:
Hienoja ovat amppelit joka tapauksessa, vaikka eivät esteenä toimikaan.
Täytyykin pitää silmät auki noitten Swanien suhteen, täällä on yksi hyvä vanhojen tavaroiden kauppias, jolle tulee myös hyvin vanhoja kirjoja..
Lähetä kommentti