Tässä tilanteessa uumoilin pahaa. Riensin kuitenkin hakemaan kameraa, jotta voisin ikuistaa tilanteen, jonka epäilin olevan tulossa. Kiinnosti tietää, miten asia lopulta ratkeaa.
Oikein arvelin. Yrttien tuoksu kantautui aivan vastustamattomana Nemon nenuun. Jos tuohon katolle olisi meidän paksu Eddie ponkaissut, niin todennäköisesti kattoluukku olisi ollut entinen.
Ensin täytyy hieman tassulla tunnustella ihanan viheriöiviä timjameja ja oreganoja.
Saiskohan tästä raosta maistettua edes pikkuisen?
Eikö mitä, parasta yrittää päästä peremmälle. Noin...nouseehan se luukku, kun oikein tunkee.
Sitten vähän mutkaa vyötärölle, jotta pääsee sujahtamaan ihan kokonaan äidin yrttitarhaan.
Melkein maalissa.
No miten tarina päättyi? Jokainen on kuullut sanonnan, että "uteliasuus tappoi kissan". Tässä ei varmaan niin olisi käynyt, mutta ei Nemo olisi tuolta ehkä omin neuvoin ulos selvinnyt. Apuni oli tarpeen, niin anovasti kisuliini sieltä välillä kurkki.
4 kommenttia:
Voi minkä mainion kuvasarjan olet saanut tallennettua! Mutta onneksi olit paikalla, ettei kaveri jäänyt pulaan. Ovat ne kyllä sellaisia veijareita.
Ihanat nuo perhonen ja geggo.
Kissat ovat juuri tuollaisia! Suljepa vaan joku ovi, niin juuri sinne he olivatkin menossa. Ja periksi ei anneta, ennenkuin tavoite on saavutettu. tuo sanonta kissan uteliaisuudesta pitää varmasti kutinsa ja on tullut juuri tuosta ominaisuudesta. Mainiot kuvat.
Käykäähän osallistumassa Nekun arvontaan!
Kiva kuvasarja!
Jopas on "omatoiminen" mirri!!!!
Olisit varmaan jättänyt kasvihuoneen ostamatta, jos olisit arvannut, ettei siitä olekaan sitä odotettua hyötyä ...
En osaa sanoa, olisinko jättänyt ostamatta. Nyt vain täytyy huolehtia siitä, että tuuletuslukut avataan vasta, kun parvekkeen ovi on kiinni. Ei siis kuitenkaan joka yö. Ja yritän keksiä kaikenlaista estettä.
Lähetä kommentti