Laukuntekijä?

Tuolla aiemmin mietin, että jos nyt tekeillä oleva laukku onnistuu nappiin, niin voin kutsua itseäni ihan oikeaksi laukuntekijäksi. Nyt en kyllä voi! Tämän tekeminen oli työn ja tuskan takana ja en kyllä tee ainoatakaan laukkua ainakaan vuosiin. Hölmö kun innoissani menin ostamaan sen Laukkuhullun ompelukirjankin. Tulipa tämä nyt kuitenkin valmiiksi, mutta en tykkää tästä ollenkaan niin paljon kuin tuosta edellisestä farkkulaukustani tai Amy Butler -laukusta (joka vetelee jo viimeisiään).
Tässä valmis laukku:

Vieläkin pitäisi pari kohtaa ommella käsin laukun sisäpuolella, mutta en kertakaikkiaan jaksa. Antaa olla, niitä pikku puutteita ei kukaan huomaa, en edes itse, mutta tiedän vain niiden olemassa olon.
Se mukava puoli tässä laukussa on, että joskus halutessaan tuon perhosen voi raksia irti. Kokosin sen tilkuista ensin toiselle farkkukankaalle ja siksakkasin reunat tiheästi. Sitten leikkasin koko perhosen varovasti irti aivan siksakin reunoja pitkin, jonka jälkeen vasta kiinnitin sen laukkukappaleeseen.
Soma sammakko roikkuu ketjusaan vetskarin päässä (lienee parasta tässä laukussa).

Laukun toinen sivu näyttää tältä. Tuo kangasmerkki oli pakko laittaa tähän. Sen ompeleet pitävät hieman vuoria paikoillaan. Koska laitoin paksut tukihuovat myöskin vuoriin (jotta laukku pysyisi todella muodossaan), niin vuorin sivukappaleet tahoivat vähän kupruilla.

Tässä vuorin sovitusta. Taskuissa on samaa ihanan vihreää apilakangasta kuin perhosen siivissä.
Jos olisin yrittänyt tehdä tätä vaikka vain kymmenisen vuotta sitten, niin tämä olisi tungettu jo aikaa sitten alkutekijöissään jonnekin komeron pimeimpään nurkkaan. Kummasti kärsivällisyys kasvaa iän myötä. Silti laukkuja en teen aikoihin... en aikoihin.
Ihana tunne on nyt mennä katsomaan telkkua, laittaa vähän kaakaota ja paahtaa leipää ja tietää, että tuo turkasen laukuntekele ei odottele minua ompelukoneen vieressä.
Kankaita olen ostellu aika rutkasti kuluneella viikolla. Aion kokeilla seuraavaksi jonkinlaisten tunikoiden ompelua tai mieluumminkin sellaisten Marimekon Iloinen takki - tyyppisiä. Voisiko niitä sitten kutsua kuten ennen vanhaan kotitakeiksi tai olisiko paitamekko parempi? Tarkoitus on käyttää niitä farkkujen kanssa, jos niistä edes mitään sitten tulee. Yhtään sopivaa kaavaa en ole löytänyt yhtikäs mistään. Lapsille kyllä löytyy juuri Iloisen takin mallista kaavaa, mutta ei aikuiselle. Jostain täytyy yrittää siis muokata (huh, huh), jos osaan.