Tilkkua, Tildaa ja kissanpäiviä

Tausta uuteen kännykkään

2012-01-15T15:46:00.002+02:00

Tuli kuluneella viikolla hankittua kännykkä, kun entinen lakkasi totaalisesti toimimasta ja toisessa vanhassa ei akku kestä. Minä, joka olen aina vannonut, etten hommaa kuin sellaisen puhelimen jolla voi soittaa ja ottaa puheluita vastaan sekä tarvittaessa tekstata, ostin uin ostinkin vähän monipuolisemman laitteen. Pitihän se sitten arvata miten siinä kävi. Joka ilta olen laittanut musiikia puhelimeen, räplännyt radiota, ottanut kuvia ja viedoita ja järjestellyt niitä. Ja miten kivaa, kun voi jokaisella tärkeälle henkilölle laittaa omat kuvat heti tuohon puhelimen näyttöön ja itse asiassa en tarvitse noita näppäimiä tuolta liukukannen alta lainkaan muulloin kuin tekstatessa tai jos soitan jollekulle/johonkin, jonka numeroa ei ole tallennettu. No siis tärkeillä henkilöillä on nyt omat kuvat tuossa päällä, mutta vain yksi soittoääni, vaikka jokaiselle saa omansakin.
Ah, soittoääänestä puheenollen, soittelin sitten huilulla (puhelimessa on ääänityskin) kolmekappalettta ja tallensin ne sekä oltin yhden soittoääneksi. Tuntuu, että oon kyllä nyt ihan höpsähtänyt vanha eukko mokoman vempaimen kanssa.
Eikä tuo edellä luetelut hommailu vielä riittänyt. Piti alkaa miettiä noita taustajutsia ja miten ne asettuisivat ja tein yhden koetaustan. tämän näköinen on uusi puehlimeni ja itse kuvankäsittelyssä tehty tausta:

Marie-Antoinette ynnä mehiläinen.
Tässä toinen salamalla otettu kuva. Valaistusta puhelimen näytöstä on tosi vaikea ottaa kuvaa ellei ole ammattilainen:

Kisu kullat

2012-01-08T20:49:00.000+02:00

Huoneessani oli mukavan raukea tunnelma tänä sunnuntai-iltapäivänä.
Kangaspuiden päällä on ihana vetäistä muutaman tunnin tirsat. Olen aivan vain kisuja varten laittanut tuohon kangaspuiden vipujen päälle pari kirjaa, jotta siinä on hyvä köllötellä. Köllöttely vuorossa on Eddie; ei mikään ihan pikku kisu.

Sängyllä oli Nemo unien valtakunnassa. Eikö ole kaunis?

Mököä ei nukuttanut. Huilun soittonikaan ei häirinnyt Eddietä eikä tietenkään Nemoa, joka on kuuro. Nemo kyllä usein katselee tarkkaan, kun soitan. Ehkä häntä vain kiinnostaa kiiltävä huilu ja sormien liikkeet huilun läpillä.

Mukavaa alkanutta vuotta

2012-01-02T19:44:00.005+02:00

Olen soittanut huilua joka päivä sen jälkeen, kun sen ostin; toisin sanoen kaksi viikkoa siitä taitaa olla. No, jouluaatto jäi kyllä väliin.
Bookplussalta ja Adlibrikseltä olen tilannut nuottikirjoja, tosin nokkahuilulle, mutta sopivat ne huilullekin. Muutama kirja on vielä hankinnassa, mutta kyllä näistäkin matskua löytyy ja netistä saa kymmenittäin tai jopa sadoittain ilmaisia nuotteja.
Olen tosi tyytyväinen itseeni ja kyllä minulle tuo poikkihuilu sopii sata kertaa paremmin kuin se tenorinokkahuilu. Sopii siis siksi, että minulle se on helpompi soitin. Toki en ole varma, onko soittoasentoni ihan tiptop ja välillä vielä puhallus menee liian korkeaksi tai liian matalaksi, mutta pääsääntöisesti pysyn oikeassa oktaavissa. Tuossahan pari oktaavia soitetaan aivan samoilla otteilla, ainoastaan puhalluksen kulma muuttuu. Huilulla sujuu jo samat kappaleeet, mitä ehdin nokkahuilulla harjoittelemaan ja sen lisäksi jokunen muukin. Työn alla on tuo ihana "Walking in the Air", jonka nuotit tulivat tänään postissa. Myös Vivaldin talvi menee jo mukavasti ja se on siis vielä "työn" alla, mutta aivan must-opittava. Tosi vaikealta tuntuvaa Bachin "Jesu, Joy of Man's Desiring" soitan osittain joka päivä, koska sekin on minulle todella mieluinen.
Hyväksi olen havainnut omien virheiden löytämisen äänittämisen kautta. Ei muuta kuin kamera päälle, tuotos koneelle ja kuunnellaan. Hyvin huomaa kohdat, joissa on ehkä liian pitkä tauko tai hengitys väärässä kohtaa.
On se kumma, miten ihminen vanhoilla päivillään saa päähänsä ostaa huilu. Mutta taisin nähdä siitä jotain unta, ja siitä se lähti. Katsotaan yritänkö ensi syksynä tunkea itseni kansalaisopistoon huilun soittoa oppimaan.

Sylikaupalla Hyvää ja Hauskaa ja Rauhallista Joulua kaiklle!

2011-12-22T21:17:00.000+02:00

Kirsikkakakku juuri uunista tulllena.
Aina välillä huilunsoittoa ja siivousta. Nyt kyllä vähän joulusiivot tökki, kun imuri hajosi. Osa lattioista piti ottaa perinteisellä tavalla eli harjalla ja rikkalapiolla, jonka jälkeen pesin lattiat höyrypesurilla. Keittiön lattia jäi vielä huomiselle päivälle.
Huilulla soi jo "Sylvian joululaulu" sekä "Kuului laulu enkelten" ja iki-ihana "Tonttu" ja muutamia muita ei-joululauluja. Toki välillä vähän kangertelee, mutta toisinaan taas menee tosi sujuvasti. Keski-c on puhallustekniikaltaan hakusassa.
Tänä iltana taidan tehdä osan paketeista.
Tapaamme vasta joulun jälkeen; tuskinpa huomenna täällä pistäydyn.
Siis vielä rauhallista ja ihanaa Joulua.

Se on nyt mun!

2011-12-20T17:04:00.001+02:00

Loma alkoi ja pitäisi malttaa siivota, tehdä laatikoita ja leipoa. Voi, voi sentään....
Kun nääs tää on nyt mun:

Ja ihan tuliterä vehje.
Heti joulun jälkeen menen taas töihin, joten siinäkään ei tule ylimääräistä vapaata harjoitteluun.
Joskus aikoinaan kun minulla oli huilu, niin viimeiseksi muistan soittaneen joululaulua "Tonttu", se joka ei saanut unta. Nyt kokeilin, niin ääni kyllä tulee huilusta, mutta kyllä kaikki muu on hakusessa. Soitin kuitenkin silloin tosi vähän aikaa, joten kaikki on aivan uuden opettelua. Ihanaa, kun netistä löytyy niin paljon oppaita, nuotteja ja jopa lyhyitä oppitunteja youtubesta.

Huonekaluostoksilla

2011-12-17T20:06:00.000+02:00

Kisut ovat raappineet pahasti seinäpaneelia kylppärin oven vierestä ja kun emme ole vielä varmoja, teemmekö ensi vuonna kylppäriremppaa, niin joku ratkaisu piti keksiä. Ja välähtihän se mieleen:

Sotkasta kävin hakemasa Slim- CD-hyllykön. Suunnittelin etukäteen, että näin jouluksi laittaisin kaikki soittorasiani (jouluaiheiset) hyllyyn, mutta jokaikinen niistä oli liian korkea. Kyllä vähän harmitti. En viitsinyt kuitenkaann ottaa noita hyllyjä niin montaa pois, että olisin saanut soittorasiat sijoitettua hyllykköön, koska välit olisivat olleet aivan liian korkeita.

Ainoastaan tuon yhden hyllyn laskin alas, jotta sain tuon ruusuisen kahvikannun mahtumaan samaan seuraan kuppiensa ja teevatiensa kanssa.
Tilaa on vielä monelle koriste-esineelle.
Tämän hyllykön hinnannousu oli aivan karmaiseva. Kun 2006 muutimme nykyiseen asuntoomme, niin ostimme näitä hyllyköitä mustana kaksi kappaletta mieheni huoneeseen (meillä on omat "harrastehuoneet" makkarin lisäksi) ja ne maksoivat 49 €/kpl. Nyt samat hyllyt maksavat 99 €. Kaksiosaisen (jos tämä on siis kolmeosainen) ilman lasiovia saa viisysillä!!!

Kirjanmerkki

2011-12-16T22:33:00.002+02:00

En ole mikään korttien näpertelijä, mutta nyt tuli tarvis tehdä kirjanmerkki äidille ostamaani joululahjakirjaan. Ja tällainen siitä sitten tuli:

Tässä toinen puoli ja .....

...tässä toinen puoli:

Laitoin tuollaiseeen pitkulaiseen pahviläpyskään ensin vähän servettilakka johon painoin servettiä koko pinnalle molemmin puolin. Sen jälkeen vetelin lakkaa myös servetin päälle. Sen jälkeen kuvankäsittelyssä muokkailin perhosia ja niinpä minä nyt siinä pikkutyttönä koreilen perhosena. Neulemekkoni sai myös värit pintaansa ja pari lisäperhosta laitoin merkkiin lepattelemaan. Kaikki pikkukuvat kiinnitin servettilakalla ja päällystin myös samalla lakalla.
Toisella puolella olen veljieni keskellä ja Tiina-mollamaijan kanssa.
P.S. Soiton tiimoilta sen verran, että nyt olen vakaasti päätynyt kuitenkin poikkihuiluun. Yhdestä huilusta olen lähettänyt jo sähköpostikyselyn kuopiolaiseen musiikkiliikkeeseen. Että silleen .....

Somat pikkutuolit

2011-12-12T18:55:00.001+02:00

Jotain taas lähti kirppikseltä mukaan. Ja kirppiskohteena oli jälleen Ekocenter.
Jo useamman kerran käydessäni Kankitien Ekocenterissä olen katsellut kahta somaa valkoista pikkutuolia. Nyt nappasin ne mukaani:

Tämä sopii hyvin keittiöön Victoria-senkin viereen. Toisen laitoin makkariin ja siinä on vähän entraamista yhdessä liitoskohdassa. Muuten tosi siistit ja istuimen kangas vaikuttaa melko uudelta. Kuvassa ei näy kankaan kuviointi, mutta siinä on kukkakuviota.

Koskapa sohvalle suunnittelemani poppanapeite on jäänyt toistaiseksi kutomatta (ja ehkäpä jää kokonaan, kun kisut ovat käsitelleet vähän loimilankoja), niin sotin tämän huovan sohvan istuinosan suojaksi. Ihka villaa oleva huopa ja ei tarvinnut pestä. Rulle ihastelee lämmintä peitettä.

Voi miten tuo meidän Nemo näyttää sitten pikkuiselta. Tänään päikkärit maistuivat, kun Nemo oli painautunut aivan minun poskeeni kiinni ja hyrisi välillä.

On harjoiteltu Movie Makeria ja...

2011-12-08T20:26:00.003+02:00

...vähän muutakin. Tosi helppo tuo Windowsin Movie Maker, mutta sen lisäksi täytyi perehtyä pariinkin erilaiseen konvertointiohjelmaan. Ei siinä kyllä mennyt kuin yksi ilta koneella pähkäillessä ja tulos onpi tässä:

Soitossani tempo vähän aaltoilee, mutta ehkä se siitä joskus.... Tää tahtoo oppia lisää ja hankkia vielä uuden huilun. Siis ainakin vielä tuntuu siltä, mutta minusta ei koskaan tiedä, vaikka huilu lentäisi ensi viikolla nurkkaan.
Ja täältähän minulta löytyy kortteja ja muuta vanhaa materiaalia lisää, jos joku ei ole tuolla blogissani piipahtanut.

CD-ostoksilla

2011-12-07T17:48:00.002+02:00

Ruksi pitäisi vetää seinään, kun minä ostan musiikkia. Nyt vain iski sellainen tunne, että tahdon taustallani soivan hiljaisen, rauhoittavan musiikin ja jotain uutta tahdoin pienen, pieneen kokoelmaani.

Klassista musiikkia saa tosi edullisesti. Nämä muut CD:t olivat vähän vaille viisi euroa kappale ja tuo joulu-CD vain kaksi euroa. Joululevy on kokonaisuudessaan gregoriaanista laulua ja ah, miten pidänkään siitä pitkästä aikaa. Entuudestaan minulla on kolme levyä gregoriaanista, mutta tämä on siis jouluaiheinen. Toki en siitä ymmärrä sanaakaan (ainoastaan, kun lauletaan hallelujaa ja in excelsis deo), joten voin aivan hyvin kuunnella tätä vaikka keskellä juhannusta.
Vivaldin vuodenajant on tietysti ihana ja kaikkien tuntema. Olen joskus omistanut kasetteja, joukoss myös Vivaldia. Griegin Aamun, Åsen kuoleman ja Solveigin laulun myös useimmat varmaan tuntevat, kuten myös Vuorenkuninkaan luolassa. Ja sokerina minulle on tuolla barokkimusiikin levyllä Albinonin Adagio.
Onko muita gregoriaanisen laulun ystäviä? Se on kyllä todella rauhoittavaa.
Katselin myös meditaatiomusiikkia ja luonnonäänia sisältäviä CD-levyjä. Ehkäpä niistä joku on seuraavana hankintalistalla. Eikä maksa paljon.
Niin ja must biisit olisivat Mozartin Turkkilainen marssi.

En tee mitään....

2011-11-27T11:57:00.002+02:00

...käsitöitä varmaankaan vähiin aikoihin. Kylläännyin niin kertakaikkisesti kaikenlaiseen näpertelyyn tai ompeluun. Mietin vain, että pistäisinkö nuo kangaspuutkin kasaan vai kudonko tuon loimen. Kutominen ei tunnu aivan niin käsitöiltä, mutta en saa aikaiseksi niiden kuteiden hankintaa ja kun nekin maksaa niin turkasen paljon.

Jos tosta järsis, niin johan vinkuna loppuisi....

Olen vain harjoitellut soittoa nämä kolmisen viikkoa. Saksastakin tuli paketti, jossa oli toinen tenorinokkahuilu, mutta vein sen takaisin postiin lauantaina. Ääni oli tosi kammottava ja jos joku tuollaisella tenorinokkahuilulla aloittaisi soittamisen, niin sitä ei ehkä viitsisi vapaaehtoisesti jatkaa. Tuo tilattu huiluhan oli muovinen, tosin Aulos merkkinen, jonka pitäisi lla hyvä tai ainakin ennen oli hyvä merkki. Mutta omassa puisessani on niin pehmeä ääni. No odottelen, jos tulee vaikka jotain tarjouksia tuohon samaan musiikkiliikkeeseen tai sitten jossain vaiheessa sijoitan vähän enemmän ja saan toisen kunnollisen huilun. Nykyinen on saksalaisotteinen ja pitäisi saada barokkiotteinen. Sormituksia siis täytyy opetella vähän uudestaan, mutta haittaako tuo mitään. Nykyiselläni ei saa edes kaikkia ääniä, koska siinä on c:lle vain yksi läppä. No se siitä.

Vanhoja joulunuotteja perintönä kummitädiltäni.
Tämän voisin ajatella hankkivani. Sopisi ehkä vielä joskus budjettiini. Tuo noin 250,00 € on siitä edullisimmasta päästä tenornokkahuiluja.

Kuunnelkaa ihmeessä tämä!

2011-11-12T17:15:00.003+02:00

Löysin eilen youtubesta tämän miehen esityksiä ja niitä taitanee olla toista sataa (ehkä). Reilut parikymmentä laitoin itselleni jo youtuben suosikkeihin.
Mies on Mark Mardon ja hänestä on tehty myös puolen tunnin tv-ohjelma (kaiketi näiden videoiden suosiosta johtuen). Ohjelma on myös youtubessa.
Mestarin soitin on tenorinokkahuilu. Äänen laatu on aivan mahtava verattuna omaan soittimeeni. Tietystikään ei voi muuten verrata soittoani tuohon, mutta äänessä on valtava ero. Omani on päärynä- tai vaahterapuutu, mutta Mark Mardonilla hänen haastattelunsa mukaan jotain afrikkalista puulajis. Ai niin ja hänen nokkahuilunsa arvo on noin 5 000 dollaria.
Äääh...näiden videoiden jälkeen alkoi miettiminen, ostanko poikkihuilun vai toisen tenorinokkahuilun.

Kun on ollut huilusta puhe....

2011-11-07T21:20:00.003+02:00

...niin onhan minulla tämä:

Mukavan kokoinen vai mitä? Tämä on tenorinokkahuilu ja ellen aivan väärin muista, niin materiaali on päärynäpuuta. Pituutta soittimella on 63 cm. Kaivoin nokkiksen esille kaapista ja soittelen tällä, kunnes hommaan sen poikkihuilun. Vieläkin siis tahdon sitä ja viimeistään ostan sen itselleni joululahjaksi ellen kyllästy puhalteluun tämän kanssa.

Tämän olen hankkinut varmaan reilut parikymmentä vuotta sitten, muisttakseni samoihin aikoihin kuin edellisen poikkihuilunkin, jonka siis myin melko pian pois. Tällä ei ole koskaan soitettu (kokeilut vain)ennenkuin tänään ja lähtihän se Sylvian joululaulu pienien takeltelujen kera. Ei muistunut kouluajoilta mieleen enää jotkut sävelten ylennykset ja alennukset tai siis niiden otteet. Mutta kyllä se siitä. Eikös ole kuitenkin kaunis soitin?

Ja oma Marimekkoni on valmis

2011-11-06T20:09:00.000+02:00

Unikkojakku valmistui. Nyt laitoin koneen syrjään ja en ota sitä vähiin aikoihin esiin. Niin alkoi ompeluhommat tökkimään.
Tässä siis valmis jakku:

Viime postauksessa olin laittanut hihansuihin tuota samaa kangasta kuin täskuin suissa on. Otin ne kuitenkin pois, kun tuli liikaa mileen joku ihme kimono tai aamutakki.
Tuosta kuvasta voisi luulla, että kyseessä on lapsen takki, mutta seuraavassa kuvassa toimin mannekiinina. Onneksi tuo salama häivyttää kasvot pois kuvasta. Muuten se vähän häiritsee, kun kuvaa peilin kautta. En ole keksinyt, miten onnistuisi kuvaamaan niin, ettei tuo salama näy kuvassa. Sen jälkeen niitä olisi helppo muokkailla kuvankäsittelyohjelmalla.

Selkäpuolella, lähellä helmaa on vielä yksi unikko applikoituna.

Kone on surissut....

2011-11-05T21:28:00.003+02:00

...tänään jonnin verran. Mitäpä ompelen? Kurkistus:

Taskun paikan sovitus. Hihoista toinen on valmiina ja paikallaan.

Napit (kirpparilta) ja toinen tasku.

Tässä unikko poikineen liimaharsolle kiinnitettynä. Hyödynnän myös kankaan reunasta leikatut "vajaat" unikot. Niitä voi laittaa "kurkistelemaan" taskuista tai hihan suihin, helmaan tai vaikka keskietukohtaan. Tekeillä olevaan tunikatakkiin laitan ainakin hihansuihin, kuten eka kuvasta näkyy ja taskun reunan alta pilkistämään.

Kuvassa toinen kangas näyttä ainakin minun koneellani melko lilan sävyiseltä, mutta on taitaa olla oikeastaan enemmän vaaleanpunaista. Sinisen jakun teen ainakin nyt viikonlopun aikana valmiiksi, mutta toinen jääköön keväämmälle tehtäväksi. Siihen pitäisi keksiä myös joku toinen kangas taskunsuissa käytettäväksi ja ehkä myös hihansuihin.

Tässä kangasostoksiani. Nämä ovat ohuempaa puuvillaa kuin edellä olevat sininen ja punainen kangas ja näistä on tarkoitus tehdä myös tunikoita tai paitoja. Ei mitään takkimallisia kuitenkaan. Molempia on noin kolmen metrin palat. Nämäkin jäävät odottelemaan kevättä, kun tuntuu siltä, etä ompelubuumi saa jäädä nyt tauolle. Seuraavaksi on tilattava poppanakuteet sohvanpeittoa varten, kun tuo loimi odottelee puissa kutojaa. Sen jälkeen saisi kangaspuutkin sitten siirtää syrjään ja jouluksi suunnittelemani mattojen kudonta jäänee ensi kesään saakka.
Edelleen ajattelen huilun hankintaa ja mies jo sanoi, että kun kangaspuut on syrjässä ja keskeneräiset hommat tehty, niin voin tilata huilun Saksasta. Siellä on edullisempia kuin täällä kotomaassa. Ei voi suosia kotimaisia kauppiata, kun hinnat tahtovat monissa tuotteissa olla tosi suolaisia saksalaisiin toimittajiin verrattuna. Ei kylläkään kaikissa tuotteissa asia ole näin. Kun viimeksi hankin tuon Pfaff ompelukoneeni, niin tsekkasin myöskin Saksan hintoja. Ostin kotimaasta, kun hinta eroa ei ollut lainkaan tai niin vähän, että ei olisi kannattanut ulkomailta tilata. Koneiden hankinnassa täytyy kyllä ottaa huomioon myöskin huolto.
(En jaksa tarkistaa kirjoitusvirheitä).

Viitaten edelliseen postaukseeni

2011-11-02T21:18:00.002+02:00

Zelda's Lullaby. Arvatkaapas mitä olen täällä googletellut. Tämä huilisti on oikea virtuoosi.

Pää pilvissä

2011-11-01T19:52:00.000+02:00

Tänään on sitten unelmoitu oikein urakalla. Jotenkin olen vain miettinyt, mitä oikeastaan tällä hetkellä tahtoisin, jos joku voisi täyttää toiveitani. Asiasta piti tehdä itselle oiken kuvakollaasi (ihan vain aikaa tappaakseni) ja onhan sitä ehkä mukava joskus tarkastella, että miten on asiat toteutuneet vai ovatko mitenkään. Eli tämä postaus on vähän niinkuin oma päiväkirjamerkintä ja muistiinpano.

Kohta A:
Tahtoisin asua maalla punaisessa, valkonurkkaisessa talossa ja mieluiten vielä järven rannalla. Joskaan tuo järvi ei ole se ihan must juttu. Auringonkukkia kasvattelisin ja kanoja hoitelisin. Toteutuu, kun saan tai saamme lottovoiton. Siis tosi unelma.
Kohta B:
Toteutuu joskus. Pikkuisen chihuahuan omistaja olen jonakin päivänä hamassa tulevaisuudessa. Nyt on aivan riittävästi eläintarhaa, joten ei lähiaikoina ole odotettavissa perheenlisäystä.
Kohta C:
Huilu. Omistin aikoinaan aivan ihanan ja kauniin huilun ja vähäsen sillä harjoittelinkin. Pahus ja pahus vieköön, kun menin sen myymään, kun en muka jaksanut tai ei muka aika riittänyt!!! GRRRRR. Ehkä hankin joskus, jos toive huilusta pysyy päässä vielä puolenkin vuoden päästä. Sen olen oppinut, että vaikka olisi mahdollisuuskin toteuttaa omat toiveensa, niin kannattaa aina odottaa. Mieliteko saattaa mennä ohi muutamassa viikossa tai muutamassa kuukaudessa.

Tosiaan, teinhän minä tänään sentään jotain töistä tultuani. Ellokselta tilaamani kankaat olivat pesussa eilen ja tänään silitin ne. Unikoita olen kiinnittänyt liimaharsolle jo aiemmin ja leikellyt niitä jonkin verran valmiiksi. Näistä kankaista ja unikoista olisi tarkoitus lähiaikoina tehdä taas iloisia takkeja/tunikoita tai mitä lienevätkin.

Iloton takki

2011-10-22T17:20:00.001+03:00

Siinäpä se sitten:

Jos Markimekolla on iloinen takki, niin tässä ei ole sitten kyllä iloa tippaakaan. Ei ole jostainsyystä rohkeutta kai tehdä räväkän väristä vaatetta, ei edes taskuihin mitään extraa.
Kangas maksoi Anttilassa 1,50 €/metri. Ostin sitä, uskokaa tai älkää 10,5 metriä. Tarkoitus on tehdä siitä myös verhot olkkariin. Sepä vasta jotain, kun sitten istuskelen tuo "kotitakki" päällä verhojen edessä, niin minua ei taatusti huomaa kukaan.

Lomapäivä ja Ekocenterissä piipahdus

2011-10-21T18:02:00.000+03:00

Tänään pidin vapaapäivän ihan sitä varten, että saatoimme käväistä Hakkutien Ekocenterissä, joka on lauantaisin suljettu. Mitään tiettyä asiaa en mennyt etsimään, mutta jotain ostettavaa läytyi kuten yleensä aina noista Ekoentereistä.

Tillkutöiden harrastajalle olisi ollut onnenpäivä tänään. Jos jonkinlaisia, tosi siistejä tilkkutyöpuuvilloja oli nätteinä paloina ja hinta ei päätä huimannut. Ekocenterissähän kaikki tekstiilit (ellei jostain syystä ole hinnoitelut erikseen) ovat 4 €/kilo, myös vaatteet.

Tässä lisää. Esimerkiksi Eurokankaassa on tilkkutyöpuuvillojen kilohita 35 €, tässä säästöä kiloa kohden siis 31 €!!!! Kuvissa on yhteensä noin kolme kiloa puuvillakankaita.

Tässä sitten päivän paras: Helly Hansen takki kuin uusi ja maksoi 6 €. Tämä päällä meikäläinen näkyy kirkolta kotia kuin nouseva aurinko. Lisäksi löysin nuo korvaläpät. Eilen poikkesin keskustassa laukkukaupassa kyselemässä läppien perään, mutta ainakaan vielä heille ei ollut niitä tullut. Nyt sain nuo melkein ilmaiseksi.

Näin passeli on tuo Hansen-takki. Älkää kurkkiko liikaa peiliin, koska tällä hetkellä huoneeni ei ole oikein kuvauskunnossa. Kankaita ja kudontavälineitä on pitkin siellä sun täällä.
En vieläkään ole raaskinut tilata lisää poppanakuteita, mutta ennen joulua se on tehtävä. Sohvanpeittoa varten on vielä loimea puissa odottamassa.
Eka tunika on kohta valmis, puuttuu vain napit ja napinlävet. En ole vielä kokeillutkaan napinläpien tekoa uudella Paffillani ja se on homma, joka kammottaa minua melkein eniten koneompelussa. Ehkä tunikasta ei tullut aivan sellainen kuin kuvittelin, mutta tarkoitushan olikin tehdä siitä kotitakki-tyyppinen ja sellaista se enemmän muistuttaakin.
Mieheni kysäisi, että aionko tehdä niitä montakin. No minä siihen, että teen niitä vanhuuden päivilleni valmiiksi. Sitten kun ei enää ilmoisina ikuna tarvitse töihin raahautaua aamuvarhaisella, niin kotitakeille löytyy käyttöä.

Mummon tyyliin

2011-10-17T17:49:00.000+03:00

Pikkupojat kutsuivat minua pihalla mummoksi. No nyt tässä tulee huutonetistä hankittua mummotyyliä:

Mekko edestä....

...ja mekko takaa.

Kaarroke edestä ....

...ja kaarroke takaa.

Takkimekko on Pel-Ket Oy:n (Härmä) valmistama, kokoa 40 ja 100 % puuvillaa. Huutonetistä lähti kuudella eurolla + postikulut. Ihmeellistä oli, että vaikka mekko oli taiteltu kirjekuoreen, niin näyttää aivan rypyttömältä. Mitenhän tuo teollisuus puuvillan käsittelee. Mekko on just sopiva (lue: sopivan väljä) ja aion käyttää sitä kotimekkona (aahhh...onko tämä nyt vähän niinkuin kotoilua). Kesällä taasen käytän sitä valkoisen t-paidan ja farkkujen kanssa takkina.

Minusta tuo kaarroke on siis IHANA. Jotain tän tyylisiä tahoisin tehdä. Suunnitelmissa olikin, että jos tuo mekko olisi ollut huonompi kuntoinen (huutonetin kuvista ei aina voi olla varma), niin olisin purkanut sen ja saanut siitä näin kaavat.

Ai niin, löysin netistä myös yhden antikvariaatin, jossa EHKÄ on 60-luvun puolivälistä olevia Burda-lehtiä. Vielä en ole varma, onko ne vielä siellä jäljellä, koska ilmoittavat tuotteen tilaajalle vasta jälkeenpäin, löytyykö ao. tuotetta heiltä enää. Pistin tilaukseen kolme lehteä ja jännityksellä odottelen vastausta. Jos löytyy, niin vinkkaan täällä mahdollisille vanhojen kaavalehtien perään haikaileville, mistä niitä saattaa löytyä lisääkin.

Jahas, täytyy tästä lähteä lenkille Rulle-pojun kanssa (voi kun ois kesä vielä ja sais ton mekon laittaa päälleen).

Laukuntekijä?

2011-10-15T20:23:00.001+03:00

Tuolla aiemmin mietin, että jos nyt tekeillä oleva laukku onnistuu nappiin, niin voin kutsua itseäni ihan oikeaksi laukuntekijäksi. Nyt en kyllä voi! Tämän tekeminen oli työn ja tuskan takana ja en kyllä tee ainoatakaan laukkua ainakaan vuosiin. Hölmö kun innoissani menin ostamaan sen Laukkuhullun ompelukirjankin. Tulipa tämä nyt kuitenkin valmiiksi, mutta en tykkää tästä ollenkaan niin paljon kuin tuosta edellisestä farkkulaukustani tai Amy Butler -laukusta (joka vetelee jo viimeisiään).
Tässä valmis laukku:

Vieläkin pitäisi pari kohtaa ommella käsin laukun sisäpuolella, mutta en kertakaikkiaan jaksa. Antaa olla, niitä pikku puutteita ei kukaan huomaa, en edes itse, mutta tiedän vain niiden olemassa olon.
Se mukava puoli tässä laukussa on, että joskus halutessaan tuon perhosen voi raksia irti. Kokosin sen tilkuista ensin toiselle farkkukankaalle ja siksakkasin reunat tiheästi. Sitten leikkasin koko perhosen varovasti irti aivan siksakin reunoja pitkin, jonka jälkeen vasta kiinnitin sen laukkukappaleeseen.
Soma sammakko roikkuu ketjusaan vetskarin päässä (lienee parasta tässä laukussa).

Laukun toinen sivu näyttää tältä. Tuo kangasmerkki oli pakko laittaa tähän. Sen ompeleet pitävät hieman vuoria paikoillaan. Koska laitoin paksut tukihuovat myöskin vuoriin (jotta laukku pysyisi todella muodossaan), niin vuorin sivukappaleet tahoivat vähän kupruilla.

Tässä vuorin sovitusta. Taskuissa on samaa ihanan vihreää apilakangasta kuin perhosen siivissä.
Jos olisin yrittänyt tehdä tätä vaikka vain kymmenisen vuotta sitten, niin tämä olisi tungettu jo aikaa sitten alkutekijöissään jonnekin komeron pimeimpään nurkkaan. Kummasti kärsivällisyys kasvaa iän myötä. Silti laukkuja en teen aikoihin... en aikoihin.
Ihana tunne on nyt mennä katsomaan telkkua, laittaa vähän kaakaota ja paahtaa leipää ja tietää, että tuo turkasen laukuntekele ei odottele minua ompelukoneen vieressä.
Kankaita olen ostellu aika rutkasti kuluneella viikolla. Aion kokeilla seuraavaksi jonkinlaisten tunikoiden ompelua tai mieluumminkin sellaisten Marimekon Iloinen takki - tyyppisiä. Voisiko niitä sitten kutsua kuten ennen vanhaan kotitakeiksi tai olisiko paitamekko parempi? Tarkoitus on käyttää niitä farkkujen kanssa, jos niistä edes mitään sitten tulee. Yhtään sopivaa kaavaa en ole löytänyt yhtikäs mistään. Lapsille kyllä löytyy juuri Iloisen takin mallista kaavaa, mutta ei aikuiselle. Jostain täytyy yrittää siis muokata (huh, huh), jos osaan.

Ihana ompelukirja!

2011-10-08T20:20:00.000+03:00

Posti toi kuluneella viikolla koiranvaatekaavat Englannista ja Bookplussalta tuon Onnellisen ompelijan opas -kirjan. Kirjassa on ihania tunikoita, hameita, mekkoja ja jakkuja/takkeja. Luonnollisen kokoiset kaavat ovat kokoa XXS-XXL. Pitänee vielä mittataulukosta tarkistaa, että tuo suurin koko on todellakin riittävän suuri. Tässä vähän kirjan sisältöä:

Tämän aion joskus toteuttaa. Takkien ohjeissa ei ole lainkaan vuorta, mutta vuorittaminen ei ole vaikeaa.

Myös tämän takin haluan tehdä.

Ja tämän aivan varmasti toteutan, niin vintage-henkinen jakku (ja ihanan ihana chihuahua kainalossa. Oi, jospa sellaisenkin saisi).

Tässä jakku ja takki samassa kuvassa. Ompeluohjeosio on mielestäni todella hyvä ja tosi tarkkaan on kaikki vaiheet selitetty piirroskuvin, ei helpolla mene pieleen. Kaikki mallit ovat melko yksinkertaisia kaavaltaan, kaikissa on mm. raglanhihat, siispä hihan istutus jää väliin.

Yksi esimerkki kirjan mekoista ja ...

...yksi kirjan tunikoista.
Hameissa, tunikoissa ja mekoissa (yhtä lukuun ottamatta) on kaikissa malleissa käytetty useita eri kuosisia kankaita. Kangasvalinnat eivät ehkä natsaa minun makuni kanssa, mutta kankaat voi valita kuten tykkää. Mikäänhän ei tietenkään estä tekemästä koko vaatetta yhdestä ja samasta kankaasta, yhdistää vain kaavan osat. Kirjasta tulee mieleeni Amy Butler, jossain on jotain samaa henkeä (kankaat, tunikat).

Laukku edistyy näin...

2011-10-04T20:13:00.000+03:00

Ehkä tästä jotain tulee, vaikka onkin ihan desing by minä. Jonkin verran on ollut kyllä pähkäilyä noiden osien kanssa. Tänään mm. kavensin tuon vetoketjuosan ihan radikaalisti ja päätykappaleisiin tein laskoksen (vetoketjun päiden alapuolella olevien osien yläreunaan). Nyt varmuuden vuoksi kiinnitin kappaleet toisiinsa verhonipsuilla kokeillakseni, että kaikki osat ovat varmuudella yhteen sopivat. Jotenkin minun oli vaikea hahmottaa laukun mittoja, kun piirisn kaavan. Kuvittelin tämänkin pienemmäksi, mutta ihan hyvä tämänkin kokoisena. Vetskari oli myös tavallista hankalampi laitettava. Se on irrotettu yhdestä kirpparilaukusta ja sen vedin on niin mahtavan kokoinen, että se tuotti omat hankaluutensa.
Nipsujen irrotuksen jälkeen on vuorossa tereen ompelu ja sen kiinnittäminen ympäriinsä sivukappaleissiin ja sen jälkeen voinkin yhdistää kaikki kappaleet koneompeleella. Sangat odottavat myös kiinnitystä. Ne on irrotettu euron kirpparilaukusta. Tarkoitus on kiinnittää ne käsin, kun entisistä ompeleista jää hyvät neulanreiät.
Vuorikappaleet on leikattu, mutta vuori on kokoamatta. Kappaleisiin täytyy muistaa tehdä samat muutokset, kuin tein päälliseenkin (muista, muista, muista...) Ja kuitenkaan en todennäköisesti muista, mutta uranpahan sitten. Täytyy miettiä, laitanko vuoreen taskut ja jos, niin millaiset. Ai niin ja nuo perhosen tuntosarvet täytyy kirjailla muliinilangalla. Varmaankin tämä ensi viikonlopun aikaan valmistuu.
Tämä postaus onkin oiva muistilista minulle.
Tässä laukku taustapuolelta:

Muutama applikoitu ympyrä somisteena tälläkin puolella. Tuokin kangas on muten kirppariverhosta. Ei tämä paljon tule maksamaan. Ainoa, minkä tätä varten ostin, oli nyöri tereä varten ja se maksoi 2,80 €. Tämän jälkeen tulee kyllä tauko ainakin laukkujen ompeluun, melkein kyllästyttää. Bookplussalta on kyllä tulossa yksi ompelukirja: "Onnellisen ompelijan opas". Siinä on kaavoja (oikean kokoisia) vähän retrotyyppisiin vaatteisiin. Selasin sitä Amazon.comissa (englannin kielistä versiota tietty) ja ihan mukavan näköisiä tunikoita ja jotain jakkuja, takkeja ja hameita. No, hametta en kyllä päälleni pistä, kesämekkoa saatan käyttää.

Ii-i-i-i-i-kkkkkk....miten ihania kaavoja tilasin netistä

2011-09-30T19:36:00.002+03:00

Voi vitsit sentään, kun vain viitsii tuolla netissä seikkailla, niin mitä ihkua voi löytääkään. Siis niin kertakaikkisen ihania koiranvaatekaavoja on nyt tulossa briteistä. Ajattelin laittaa kuvat nyt tänne kaikkien koiraihmisten ihailtavaksi ;etenkin siis pikkukoirien emäntien ja miksei voi isännällekin näyttää.

Tämä on sitten aivan eka, jonka aion tehdä Rullelle. Ajatelkaapa, miten ihana tästä tulee jostain kuviollisesta flleecistä tai sitten voin kokeilla jostain kirpparilta ostetusta villahuovasta. Huopatakki olisi tosi lämmin talvella, kun Rullellakaan ei ole aluskarvaa ja pidän turkin lyhyenä.

Tämä on tosi hauska puku; pikkuinen lohikäärme. Joku samettimainen kangas käy tähän ja tietysti taas fleece. Voi sentään, kun oikein huppukin on. Tätä voi käyttää välikausipukuna, kun ei vielä ole pakkasta, mutta vähän viileää ja tietysti kuivaa.

Tässä kaavassa on mukana monenlaista pukua. Tuo ruudullinen houkuttaa eniten tekemään talvipukua. Jos kiinnostuit, niin täältä on minulle noita kaavoja tulossa: klikkaa.
En selannut mitään muita kaavoja, kun olisi varmaan liikaa visa vinkunut. Mutta myöhemmin täytyy kyllä perehtyä koko tarjontaan. Tuolla oli nimittäin minulle entuudestaan aivan tuntemattomia kaavamerkkejä. Tuttuja on Burda ja tämä Simplicity, joita tuolta saa. Sen lisäksi tällaisia: Folkwear, Jalie, Laughing Moon, Sense & Sensibility, New Look ja Timely Tresses. Aivan nopealla vilkaisulla tilattavaa kyllä löytyy.
Jos koiran vaatteita etsit em paikasta, niin hakusana kenttään ao. sivulla kandee laittaa vain yksikertaisesti dog. Mutta onks noi ihania????? Koiraihmiset?????
Minun täytyy ehkä päivittää tämän bloginin hakemistoja jotenkin niin, että ompelu-kohdassa olisi alavalikkoja "laukut", "kukkarot", "koiran vaatteet". Esim. noin, vaikka koiran vaatteita sitten löytyy myös tuolta neulonnan puolelta.
Sitten vähän meneillä olevan hommelini vilkaisu:

Neljästä eri kankaasta applikoitu perhonen ja palloja farkulle. Voisiko seuraavasta kuvasta arvella, mikä on taasen syntymässä:

Mitään en kyllä tästä vanno. Itse tehty jonkinmoinen kaava ja suunnitelma on vain päässä. Jos tämä onnistuu, voin kutsua itseäni laukuntekijäksi. Tässä etukappaleessa on jo kaikki tukikankaat paikoillaan, jonka vuoksi pysyy noin tukevasti pystyssä. Tähän on tarkoitus laittaa nahkahihnat yhdestä euron kirpparilaukusta.

Kirpparilaukku...

2011-09-28T19:10:00.001+03:00

...jos näin pientä voi edes laukuksi kutsua.

Ihanan kuluneen näköistä "nahkaa". Voi kun olisikin oikeaa. Tämä maksoi muuten 1,50 €.

Tästä näkee, ettei laukku ole suuren suuri. Siihen mahtuu ehkä juuri ja juuri kännykkä sekä pieni kukkaro, tuskin muuta. Sisältä laukku on kaksi osainen ja sitten on vielä pieni luottokorttitasku tai minä ajattelin sen olevan korttia varten.

Ha-haa...ja ettepä arvaakaan, mikä tässä metallisomisteessa minua erityisesti viehättää. No sepä on tuo "MP DESIGN". Että miksikö?? No ne ovat minun nimikirjaimeni.

Siinä laukulle oiva paikka silloin, kun se ei ole käytössä. Se on itsessäänkin kuin koriste. Tuossa kätevässä ripustimessa roikkuu helminauhoja, joita olen onnistunut kirppareilta löytämään. Ne odottelevat joko minun eläkepäiviäni tai sitten jotain (mahtavaa) inspistä. No eläkepäiviin on vielä matkaa, mutta eiväthän helmet pilaannu; onneksi.

Tunnustusta

2011-09-28T18:51:00.001+03:00

Sain tämän Kisumummalta ja suuret kiitokset hänelle. Tämä pitäisi sitten jakaa eteenpäin ainakin kolmelle, mutta nyt ei kyllä taida aika riittää. Monta rautaa on tulessa niin sanoakseni ja töissäkin kun on käytävä.

Vielä kukkarokokeilua vanhaan kehykseen

2011-09-25T17:47:00.000+03:00

Pakko oli vielä kokeilla, miten toimii vanhasta kukkarosta poistettu kehys. Ja toimihan se. Siispä käytettyjä kukkaroita voi myös jatkossa katsella kirppareilta.

Ilman naarmuja en kyllä saa kehyksiä paikoilleen. Vaikka miten laitan suojaa pihtien väliin, niin naarmuja tulee. Ihan käsittämätöntä.
Vanhassa tehdasvalmisteisessa kukkarossa ei ollut lainkaan puristettu noita reunoja kiinni. Väliin oli laitettu jonkinlaista muovipintaista nyöriä ja kukkaron reuna. Tuosta tuli sen verran paksu reuna, että se pysyi paikoillaan ilman reunojen puristamista. Onkohan näin muissakin tehdaskukkaroissa? No tuo oli minun kannaltani hyvä juttu.
Monenmoista kangaspalaa löytyy komerostani mielin määrin ja aina jotain käyttöä saattaa keksiä pienellekin tilkulle.

Tämän kukkaron tein hieman eri tavalla kuin ensimmäiseni. Laukuista tutulla tapaa ompelin vuoren ja päällisen yhteen oikeat puolet vastakkain ja vuoreen jätetystä pienestä kääntöaukosta sitten hommeli oikein päin.
Ensin ommellaan päällinen valmiiksi ja sitten vuori, johon jätetään pohjan kohdalle kääntöaukko. Lopuksi kääntöaukko tikataan reunasta kiinni. Ennen kääntämistä muut saumanvarat paitsi kääntöaukon kohta kavennetaan mahdollismman kapeiksi ja kulmista leikataan pienet kolmiot pois aivan ompeleen vierestä. Kääntöaukon kohdalle jätetään noin 1 cm levyiset saumanvarat, jotta se on helpompi sulkea.
Jossain vaiheessa on vielä kokeiltava reunaan ommeltavaa nyöriä. Voihan olla, että jos reunaan on ommeltu pyöreää nyöriä, niin kehys ei ehkä naarmunnukkaan tai ei mene mitään kohden lyttyyn, kun sitä ei tarvitse aivan littanaksi puristaa.
Ons tää nyt mun juttu vai ei??? Viime postauksessa sanoin, että ei ole. Kivaa hommaa ja nopeaan syntyy tulosta, mutta tuo kehyksen kiinnittäminen....en yhtään tykkää.

Kukkaro laukun seuraksi

2011-09-23T21:27:00.001+03:00

Elämäni eka kukkarohomma. Ei ole oikein mun juttu. En yhtään tykännyt laittaa noita kukkaron kehyksiä paikoilleen. Ja kyllä on niin, ettei tuollainen paksu farkku oikein sovellu kukkaroihin. Näitä kangaspussukoita on monissa blogeissa ja ne ovat tosi mukavan näköisiä, mutta pitäisi siis olla kyllä ohuempaa kangasta.

Vuorikin on molemmissa samaa kangasta.

Laukku valmistuipi eilen

2011-09-22T17:57:00.001+03:00

Yksi projekti siis päätöksessä. Tällainen siitä tuli:

Vanhat farkut ovat tosiaan käyttökelpoisia. Onnekseni en ollut hävittänyt kaikkia, vaan kolmet sopivasti kuluneet olivat tallella. Kirppareilta ostetuista laukuista olen ottanut talteen kaikenlaisia solkia, renkaita ja lukkolaitteita. Niitä käytin tässäkin farkkulaukussa. Pohjalle laitoin Tokmannilta ostetun leikkuualustan. Edellisessä laukussa käytin muovista tablettia, mutta se on vähän liian löpsy. Nykyään saa sellaisia leikkuualustoja, jotka eivät ole kovaa muovia, mutta silti tukevia ja sitä pystyi aivan hyvin leikkaamaan isoilla saksilla sopivaan kokoon. Alusta maksoi vajaat kolme euroa.

Kaavoihin otin mallia tästä ilmaisesta Amy Butlerin laukkuohjeesta. Omani on kaavaa suurempi ja olen lisännyt tereet sekä nuo renkaat a lukkosysteemin. Tässä on korkeutta noin 7-8 senttiä enemmän ja leveyttä 3-4 senttiä enemmän kuin tuossa Butlerin ohjeessa.

Olkahihnat olisivat saaneet olla kymmenisen senttiä pidemmät, mutta eivät lahkeet riittäneet. Niistä oli jo niin paljon saksittu muihin kappaleisiin. Kyllähän tätäkin olalla kantaa, mutta tykkään kyllä pidemmistä hihnoista.

Laukun toisessa päädyssä on kännykkäkotelosta otettu rannehihna. Mukavasti sattui juuri sopivan värinen. Unikko-heijastimen sain työkaveriltani, kun kerroin, millainen laukku on tekeillä ja aion laittaa siihen Unikko-heijastimen. Läpässä olevan unikon olen saksinut lehtitilauksen mukana tulleesta pussukasta, jolla ei ollut mitään muuta käyttöä.

Sisäpuolen vuorikangas on minusta kerrassaan ihana ja sopii hyvin tähän laukkuun. Sisäpuoli on jaettu "paneelitaskuilla" kolmeen osaan. Toisessa paneelissa on vetskari eli siellä voi säilyttää kukkaroa ja avaimia.

Sitten ihan muuten vain tämä kuva. Siis tuon huivin vuoksi. Makea väri vai mitä. Mutta katsokaa noita metallisia huivin päitä. Tämä on löytö kirppikseltä.

Lupailin aiemmin, että laittaisin kuvia koko laukkuprojektin etenemisestä, mutta taidan jättää sen kuitenkin väliin. Syynä se, että monta tärkeää vaihetta jäi täysin kuvaamatta. Kun uppouduin todella hommiin, niin enhän tietenkään muistanut ottaa kuvia eri työvaiheista. Kyllähän niitä joitain tuli napsittua, mutta ei riittävästi, joten olkoon. Ja joka innostuu laukkua tekemään, niin tuo mainitsemani Amy Butlerin kaava ja ohje on kyllä tosi hyvä. Ja sitten kirja "Laukkuhullun ompelukirja", josta olen postannut myös aiemmin on oivallinen teos laukkuja ompeleville.

Tänään ostin elämäni ensimmäiset kukkaron kehykset. Täytyyhän minun yrittää tehdä laukkuun sopiva kukkaro. Farkkua on vähän jäljellä ja toiseen unikkoonkin on liimaharso kiinnitetty. Että jotain näperrystä tiedossa. Tänä iltana aion kyllä vähän syventyä kuvankäsittelyyn, on meinaan blogipohja suunnitelma mielessä.

Mikä päivä taas: uusi PFAFF ynnä muuta mukavaa

2011-09-19T21:23:00.000+03:00

Siis tämä ompelukone on näin eka kokeilemalla pieni ihme. Miten voikaan kotikone kevyesti surruttaa sitä tekeillä olevaa farkkulaukkua. Laukussa kun on muutamat tukikankaatkin mukana, niin en olisi ikimaailmassa uskonut, miten keveästi homma hoituu. Tosi helposti meni koneen kaksoissyötöllä ja 90 neulalla ja paininjalka nousee tosi korkealle kuten luvattiinkin. Satasen neulaa en saanut neulatankoon kiinni, joten täytyypä sitä kysäistä myyjältä. Niin ja kone tuli tosi pikana: nettitilauksen tein torstai-iltana ja soittivat tänään jo aamu kymmenen jälkeen, että kohta olisi kone kotona. Onneksi mies ei ole työelämässä enää, joten oli vastaanottamassa pakettia.
Kuvassa taas uusia korttejakin; niin ihania kertakaikkiaan. Aikanaan tulevat kaikki kortit sitten tuonne vintageblogini puolelle ja osa ilmestyy blogipohjissa.
Maanantaiksi kaikipuolin tosi mahtava päivä.

Pakollinen tauko ompeluhommiin

2011-09-15T19:24:00.000+03:00

Vanha mainoskortti

Ompelu jäi nyt joiltain osin muutamien päivien tauolle. Singerini on vaatehuoneessa käyttökelvottoman (itse rikoin) ja sen tilalle joskus hankkimani käytetty Pfaff toimii kyllä kuin unelma, vaikka onkin tuolta 70-80 -lukujen vaihteesta. Tuolla Pfaffilla sujuu kyllä tosi paksun ja jäykän farkun ompelu sutjakkaasti, vaikka farkuissa on vielä tukikankaatkin mukana. Mutta, mutta...rajansa kaikella. Tuohon aikaan ei luullakseni kotikoneissa ollut juuri missään malleissa paininjalan lisänostoa ja tähän ongelmaan nyt vähän tyssäsi laukun läpän kiinnittäminen itse laukkuun. Voin tietysti tehdä vuorit ja hihnat valmiksi odotellessa UUTTA KONETTA! Siis todellakin ihan tuliterää, josta laitoin tänään tilauksen sisään. Koneen pitäisi tulla ensi viikon alussa; ainakin toimitusajaksi ilmoitettiin 2-3 työpäivää. Tuleva kone on myöskin Pfaff ja tällainen:

Malli on Pfaff Select 3.0. Jippii, tässä on kaksoissyöttö eli kone syöttää halutessa sekä ylä- että alapuolelta ja korkealle nouseva paininjalka. On muuten myös kauniin värinen.
En malta olla laittamatta nyt paria kuvaa tekeillä olevasta laukusta. Mutta en nuolaise ennenkuin tipahtaa: vielä ei voi sanoa ollenkaan varmaksi, tuleeko tästä loppujen lopuksi sellainen laukku, että sitä voi ihmisten ilmoilla käyttää. Kyllä niin on joidenkin hommien kanssa käynyt, että se viimeinen lopputulema ei olekaan kuvitelmien mukainen. Mutta tässä siis väliaikatietoja:

Laukun läppä

Laukun toinen päätykappale tereet ommeltuna ja kiinnitettynä sivu + pohjakappaleeseen.

Myös metallirenkaat pidikkeineen hihnoja varten on ommeltu kiinni. Nissä jokaisessa kappaleessa on sekä tukihuopa (liimallinen) että kudottu tukikangas (myöskin liimallainen). Tukihuopa yltää vain saumanvaroihin saakka, mutta kudottu tukikangas peittää aina koko kappaleen. Voitte arvailla, kuinka paksu ja jäykkä on tuo päätysauma, kun siihen on vielä tere lisätty. Tereen jälkeen ompelin saumanvaroihin (päätyihin) korsettiluu (toiselta nimeltään rigilenenauha) antamaan lisäjäykkyyttä. Tuo oli muuten tosi hyvä vinkki laukkukirjassa. Aion tehdä valepohjan myös käyttäen em. nauhaa pohjan lisäjäykisteenä. Tämä laukku ei muuten ole kirjasta, josta postasin tuolla aiemmin, mutta vinkki suunnilleen tällaisen laukun ohjeista annan sitten, kun kerron enemmän laukkuprojektista. Vanhoja farkkuja ei tosiaankaan kannata hävittää, jos ompelet mielelläsi.

perjantaiperjantaiperjantaiperjantaiper....

2011-09-09T19:52:00.000+03:00

Ihana mantra perjantaiperjantai ja sitten tulee lauantailauantailauantai....
Tänään on ollut muutakin mukavaa. Ruokiksella pyörähdin kirppiksellä etsimässä laukkutarvikkeita. Suunnitelmissa on taas alkaa väkertämään jonkinlaista laukkua. Ajatus muhii ja muhii ja huomenna varmaan leikkaan kankaita. Tallennan kameralla työvaiheet ja jos laukku onnistuu, laitan tänne blogiin sitten vähän selostusta. Löytyihän centrum kirppikseltä sitten yksi aivan kamala pikku väsky, mutta hyvät oli renkaat ja vetskarit laukussa. Siitä en edes laita kuvaa tänne. Mukaan lähti myös neljä helminauhaa: siis sain neljät helmet vain 1,20 € ja niissä on sentään kolmet tosi piiitkäääät helmet.

Kesän ja alkusyksyn mittaan on varastooni kertynyt tosi mukava määrä helmiä. Sitten kun innostus pukkaa päälle avainnauhojen tms. pujotteluun, niin onpahan mistä ottaa. Tämän kuvan pikkuisen Ressu-lauku ostin myös samalta kirppikseltä aivan sen vuoksi, kun siinä on nuo hyvä D-renkaat hihnoissa. Tulin kuitenkin melkoisen pian toisiin aatoksiin. Laukku on jotenkin söpö ja en siis raatsikaan raadella sitä käyttökelvottomaksi. Ehkä kuljetan sillä tarvittaessa eväitä töihin tai sitten pidän sitä käsityöpussukkana.
Ja mitä muuta mukavaa:

Korttikokelmani sen kuin kasvaa. Nämä eivät kylläkään ole kirpputorilta, mutta tänään saatuja. Aaaahhh...seassa taas tosi vanhoja kortteja ja tuo Husqvarnan mainoskortti lukeutuu kyllä ehdottomiin suosikkeihin. Mistähän johtuisi? No tietty siitä, että varmaankin on minun lapsuuteni ajalta, ainakin noin suunnilleen.

"Uutta" vaatetta kirppikseltä ja Rullen puuhailuja

2011-09-06T19:43:00.000+03:00

Koko kesän ajan, kun seikkailin kirppiksillä, etsin itselleni farkkutakkia. Eilen viimein tärppäsi. Keskustan Ekocenteristä löysin farkkutakin, joka ei ole liian lyhyt, kuten nykymuoti sanelee, vaan ihan reilun mittainen. Mallista tulee mieleeni ns. puolitakit, joita naiset käyttivät lapsuudessani.

Tämä malli peittää siis aivan reiluusti takamuksen. Sininen sävy on mielestäni se ainoa ihka oikea farkkuväri. Itselläni ei kylläkään ole yksiäkään farkkuja, jotka olisivat tätä sinistä, koska niitä ei yksinkertaisesti löydy. Tätä takkia ei kyllä ole kovin paljon pidetty, sen huomaa helman sisäpuolelta, koskapa se ei ole kulunut. No onhan tämä koko pari numeroa liian suuri, mutta minua se ei haittaa sitten pätkääkään. Sopiipahan tarvittaessa enemmän vaatetta alle. Mietiskelin tosin, voisiko sivuille laittaa sellaiset tampit ja pari nappia, joita on lyhyissä malleissa tai sitten leveää kuminauhaa tuonne sisäpuolelle. Mutta jääköön nyt toistaiseksi toteuttamatta. Muuta mukaan tarttunutta oli pari kirjaa, toinen keräämääni Kaari Utrion tuotanota. Lisäksi ostin läppärilaukun sekä olkalaukun, jotka ovat jo mennyttä. Niistä raksin paksut vetskarit talteen sekä irrottelin olkahihnat, D-lenkit ja muut helat vastaisen varalle, kun laukkuprojekti käynnistyy.

Sitten Rulle-poikaan. Rulle on ollut tosi touhukas tänään. Rullellahan on oma lelukoppa, joka alkaa olla jo liian pieni kaikille leluille, kun äiti tahtoo kantaa niitäkin kirppiksiltä. Tänään Rulle päätti pitkästä aikaa vähän tonkia tavaroitaan.

Kuvaatko nyt äippä ihan varmasti?

Mitähän ottais kuvattavaksi?

Tämä pieni valkoinen otus oli unohtunut tänne asuntoon, silloin kun muutimme vuonna 2006. Se on yksi Rullen lemppareista.

Valkoisen otuksen lisäksi Rulle kantoi sängylle Nasun, joka myös on hyvin mieluinen sekä tuon sinivihreän kumilelun, jonka sisälle voi laittaa herkkuja. Rulle usein kanniskelee leluja samaan paikkaan, mutta ei koskaan kovin montaa kerralla. Olisipa hauska nähdä Rullen kantavan kaikki myös takaisin lelukoriin,

Poppana tyynynpäällinen

2011-09-03T15:06:00.000+03:00

Sain lopultakin tehtyä tyynynpäälliskankaan jäljellä olevista poppanakuteista. Ekan päällisenkin ompelin tänään.

Päälliseen tuli muutoin samoja värejä kuin peitteeseenkin, mutta vanhaa roosaa oli runsaasti, koska sen jätin pois peitteestä. Todellakin väri on vanha rosa, vaikka koneella kuva näyttääkin ihan muulta. Eikä näissä ole punaista eikä oranssia, vaan ihan kunnon terraa ja puuterin ruskeaa (lähellä persikkaa).

Koska jämäkuteita oli rajoitettu määrä, niin en valmis poppana ei olisi riittänyt kahteen näin suureen tyynynpäälliseen. Onneksi minulla oli varastossa tuota napakkaa puuvillakangasta, jolla peitteenkin reunustin. Siitä vain lisäkappale tyynyn takaosaan ja sivuille saman levyiset kaitaleet kuin peitossa. Tuo takaosa on itseasiassa tehty kahdesta kappaleesta, jotta sain vetskarin siististi laitettua. Niin ja takaosan sekä reunusten kangas on itsevärjättyä tummanruskeaksi; sekin on jotenkin hailakka kuvassa.

Tässä odottaa toisen tyynyn poppanakappale. Saa nähdä, viitsinkö ommella sen ensi viikonloppuna vai iskeekö innostus arki-iltana töiden jälkeen. Nyt vain täytyy odotella tilipäivää, jotta voi tilata lisää poppanakudetta Kauhavan Kangasaitasta. Loimea riittää vielä puissa.

Laukkuhullu?

2011-08-23T17:50:00.001+03:00

Aivan pakko oli tilata Bookplussalta tämä uutuuskirja. Kirjastossakin tämä näkyi olevan vasta hankinnassa. Laukkuihin on kaavat mukana ja todella hyvin selostettu kaikista laukkujen materiaaleista kiinnittimistä alkaen tukikankaisiin.

Muutama esimerkki:

Satulalaukku on joskus tulevaisuudessa must-projekti.

Tämä on viikonloppulaukku ja myös tahtoo-listalla.

Olisko edellisen kanssa samanmoinen, van erilaisilla hihnoilla? En ole vielä niin tarkkaan kirjaan tutustunut.

Laukuthan ovat tietysti kuuluisaa Amy Butleria. Oma Amy Butlerini löytyy täältä. Malli on Sophia Carry All.

Kokonaan VALMIS poppanpeitto

2011-08-19T16:18:00.000+03:00

Peite on nyt reunustettu kokonaan ja voi miten se on mieluinen. Rullekin tykkää, kun pesty poppana on niin pehmoista. Sopivan sävyinen tuo vanha nukitettu tyyny. Poppanatyynyjä pitää nyt sitten tehdä tuohon selkänojaan. Entiset tyynyt eivät väriensä puolesta käy mitenkään. Tyynyjen ja toisen peitteen ym. teko jää kuitenkin ensi kuuhun, kun taas on tilipäivänä rahaa tehdä poppanatilaus.

Lampun varjostimessakin on sopivat sävyt. Tosin kuvassa varjostin näyttää todellista vaaleammalta.

Poppanapeitto

2011-08-18T20:04:00.000+03:00

Eilen iltana sain poppanapeitteeni pois puista ja siksakkasin peiton päät. Tänään laitoin peitteen 60 asteen pesuun kutistamista varten. Nyt peite on olkkarissa pyykkitelineellä kuivumassa. Ei mitenkään silmiinpistävästi näy poppanan taitekohta (80 cm puissa kudottu). Viikonloppuna olisi tarkoitus ommella peiton reunakaitaleet tummanruskeasta puuvillakankaasta. Varmuuden vuoksi pesen senkin vielä kertaalleen, vaikka pitäisi olla tarpeeksi kutistunut, kun olen sen aikoinaan värjännyt. Tässä peite:

Värit peittoon yritin valita niin, että ne sopivat huoneeni vanhaan kalustukseen. Yksi raitavirhe peitteessä on eli yhdestä välistä puuttuu kapea ruskea raita. Huomasin virheen jo kutoessa, mutta en viitsinyt purkaa. Tässä kuvassa on tärkeämpääkin huomattavaa; kuka bongaa kuvasta kiilusilmäkissan?
Seuraava kudonnainen alkaa vasta kuukauden päästä. Puissa on lointa jäljellä ainakin 7 metriä, mutta kun poppanakude on niin turkasen kallista, on odotettava seuraavaa tilipäivää. Silloin alkaa syntymään toinen peite olkkari sohvalle. Tämän meidän eläinlauman kanssa on suojattava vähän kalusteita.

11 munan uunimunakas; NAM

2011-08-13T16:49:00.000+03:00

Ihanaa uunimunaksta. Eilen tein yhden ja tänään toisen, niin on maukasta.

Täytteenä on 600 g jauhelihaa, sipulia ja parsakaalia. Päällä reilusti juustoraastetta. Kelpo ateria ja iltapalalla leivän päälle kera kurkkuviipaleiden.

Kangaspuiden sijoittelu

2011-08-09T17:53:00.001+03:00

Näin kivasti kangaspuut sopivatkin olemaan pysyvästi kasattuna huoneessani. Valoa tulee ihan oikeasta suunnasta, kun käänsin puut eri tavalla. Ei muuta kuin jakkara välillä toiseen suuntaan, niin voipi tässä koneellakin puuhastella. Ainoastaan loimien laiton ajaksi puut on käännettävä, koska tukin takana on oltava vapaata tilaa asetella päreitä.
Luultavasti nämä puut ovat jostain 30-luvulta; ainakin jossain netissä törmäsin samanlaisiin puihin + jakkaraan ja ne olivat tuolta vuosikymmeneltä. Ulkomitat ovat näissä paljon pienemmät kuin nykyisissä, saman kudontaleveyden omaavissa puissa. Lattia-alaa nämä vievät vain metri kertaa metrin ja kuitenkin kudontaleveys on 80 cm. Voipi siis kutoa pari kertaa leveämpää, jos tekee tasoksi levitettävää kangasta.

Tähän pisteeseen olen saanut peittoa eiliseen mennessä tehtyä. Alkaa jo kiertymään kangastukillekin. Pituutta on 90 senttiä.
Tässä kuvassa näkyy hyvin, että rintapuu on hiottu puhtaaksi lakasta. Tulevaisuudessa pikkuhiljaa jatketaan ja aina välillä kudotaan. Kyllä ne osat ovat joskus sitten kokonaan hiotut. Se olkoon ihan sellaista täytepuuhaa. Huomatkaa myös numero 1 rintapuussa, sama numero on sitten tuossa pystyosassa. Kun puissa on tuolaliset kalanpyrstöliitokset, niin osia ei passaa laittaa väärinpäin väkisin paikoilleen, siksi on syytä olla numeroidut osat.

Pika kirpparikäynti

2011-08-09T17:45:00.000+03:00

Ruokiksella pyörähdin pikapikaa keskustan Ekocenterissä. Olen etsiskellyt kevyttä takkia itselleni, mutta sitä ei vain tahdo löytyä mistään. Sen sijaan pari mukavaa juttua lähti mukaani:

Peltinen kakkupurkki. Rasiassa on ollut italialainen kaakku. Töissäkin olemme saaneet nauttia kyseisestä kakusta parina jouluna (joulukakku), mutta se ei todellakaan ole minulle mieleen. Purkki lähti silloin jonkun mukaan, mutta miten mukavaa, että nyt löysin samaisen purkin. Pitäisikö leipoa ensi jouluksi hannatädinkakkuja purkki täyteen?

Ihania kuvia purkissa.

Tämä toinen jutska on sitten tuollainen kaljapulloteline. Mukavasti vanhaksi tehty, ainoastaan ruuvit paljastavat totuuden. Pullonavaajakin on sopivasti ruostunut. No, meillähän ei tälle ole käyttöä kaljapullojen kanniskelussa, joten laitoin erilaisia viinietikoita ja suolapurkin telineeseen.

Onnellinen olo, kun...

2011-08-02T14:08:00.000+03:00

...kudonta alkoi niin hyvin.

Tässä näkyy tuo raidoitus. Vielä en ole laittanut vanhan rosan väristä sekaan yhtään.
Seuraavassa on kaksi kuvaa tasoksi levitettävän kankaan kudonnasta.

Loimen oikeassa reunassa kerrokset ovat erillään ja...

Vasemmassa reunassa ne yhtyvät eli siinä on siis kankaan taite. Leveys on kokonaisuudessaan 150 cm ja puissa siis 75 senttisenä. Samalla periaatteellahan voi kutoa vaikka kahta erillistä kapeaa poppanaa yhtä aikaa, kun kerrokset eivät yhdy kummassakaan reunassa. Kätevä tapa tehdä kasseja tai tyynynpäällisiä on kutoa poppana putkeksi eli kerrokset yhtyvät molemmissa reunoissa (ontelo).
Kun tämä ensimmäinen peite on valmis, poistan sen heti puista, sidon loimilangat ja kastelen. Sen jälkeen teen leveästä puuvillakaitaleesta reunukset peittoon. Parasta lieneen kastella myös kaitale etukäteen ennen kiinnittämistä. Kutistuminen saattaa olla erilaista peitossa ja kaitaleessa. Ehkä vielä siksakkaan reunat ennen kaitaleen kiinnittämistä. No, valmistumiseen menee kyllä aikaa. Nopeaahan poppanan kudonta on, mutta teen tätä vain silloin tällöin päivien mittaan. En ota valmistumisen suhteen paineita, kun on niin mukavaa välillä syventyä kirjallisuuteen tai katsella tallennettuja sarjoja tai elokuvia.
Toivottavasti näistä kudontavinkeistäni on jollekulle iloa, siis varsinkin tuosta edellisestä postauksesta, miten laittaa loimi puihin ilman apuvoimia; ihan issekseen.

Kudonta ja omat viritykset

2011-07-31T23:07:00.002+03:00

Jahas ja mikähän se tämä tsydeemi sitten on?

Tätä voisi joku kudonnanohjaa vähän katsella monttu auki. Viritykseen kuuluu kaksi hyllynkannatinta, joihin olen laittanut silmukkaruuvit ja niiden läpi pyöräyttänyt noiden kepukoiden ympäri nyöriä, joka pitää kepukat paikoillaan. Sitten eteenpäin, että mikä kumma tämä sitten on?

Minähän laitoin tuon loimen puihin ihan yksin ja siinä on sentään 600 lankaa. No mites, kun ei ole ketään kiristämässä lointa. Tässä nuo kepukat huolehtivat tasakireydestä. Ihan ääritiukalle systeemi ei lointa tukille vedä, mutta kuitenkaan yksikään lanka ei ole toista löysemmällä. Sitten muisaa laittaa tiheään loimipäreitä tukille ja kudottaessa voi laittaa aina ylimääräisen varvan tuonne loimilankojen ja tukin väliin. Tätä varpaa siirretään sitä mukaa kuin lointakin lasketaan.
Oma keksintöni ei tällaisella periaatteella toimiva loimenkiristyslaite toki ole. Netistä löysin paljon mielenkiintoista juttua amerikkalaisilta kudontasivustoilta. Siellä tällaista laitetta valmistetaan ihan myyntiin.
Tarkoitukseni on kutoa tasoksi levitettävänä poppanapeite eli siinä tulee loimen toiseen reunaan taite ja toinen reuna on avoin. Tässä on siis yläloimi ja alaloimi, jotka sitoutuvat toisiinsa toisessa reunassa, siksi lankalukukin on suuri. Ja katsohan, kun sen ottaapi pois puista, niin ei muuta kuin leväytetään poppanakangas auki taitteen kohdalta ja näin on sängynpeite kudottu 80 cm kudontaleveyden omaavissa puissa.

Tukille vedettynä koko 10 metriä pitkä loimi. Loimen tilasin Toikalta tai tilasin kolme 50 cm leveää poppanalointa, koska tällaiset kapeammat loimet ovat helpompia käsitellä. Yhdessä loimessa oli 204 lankaa joten kun jätin reunasta sitten 12 lankaa niisimättä. Ne juoksevat vapaana tuolta tukilta ja katkaisen niitä aina välillä lyhyemmiksi. Loimesta teen ainakin siis kaksi peittoa ja muuta mukavaa.

Yhden kokonaisen tuskaisen päivänä niisin lankoja elikkäs eilen kärsin. Niisiminen on homma, joka on kertakaikkisen vastenmielistä. Kapean maton vielä niisii ihan "piis of keik", kun sinä on vähän lankoja ja nekin paksuja. Tässä on 6-säikeinen kalalanka kuten yleensäkin poppanoissa eli ei mitään ihan ohkaista tämäkään.

Pirtaanpistely olikin sitten joutuisampaa puuhaa ja sen tein tänään.

Jees!!! Alkusolmut tehty, sidonnat tehty ja testi- eli alkulanka lähtenyt ihan kivasti menemään.

Tässä omatekoinen värikartta poppanoistani. Näistä sitten pitäsi suunnitella raidoitus. Hyvä kikka on tehdä se kuvankäsittelyohjelmalla. Ohjelmassa voi "pipetillä" poimia tuosta kuvasta värit ja ei kun raitoja tekemään. Poppanat tilasin Kauhavan Kangasaitalta.

Poppanakuteet...

2011-07-25T16:06:00.000+03:00

...saapuivat tänään Kauhavan Kangasaitalta. Olipa nopea toimitus. Tilauksen tein torstaina illalla nettikaupassa ja tänään olivat kotiovella. Toimitus on kotiin tuotuna ihan sama kuin postista noudettaessa. Iso plussa Kangasaitalle.
Uudet loimet laitoin tilaukseen tänään Toikalle. Nytpä tuleekin musta kalalankaloimi.

Näitä on kolmisen kiloa. Värit vähän vääristyvät, kun tuo yksikin vanhan roosan vierellä näyttää melko oranssiselta ainakin minun koneellani. Oikeasti se on nimeltään puuterinruskea ja kaunis väri.
Nyt vain pitäisi nettipankkiin mennä maksamaan Toikalle, niin varmaan loimetkin tulisvat jo tällä viikolla. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että koneet kiinni vaan.Siiis niin laiska olen, etten nyt jaksa niitä maksaa.

Kisut "laitumella"

2011-07-19T19:19:00.001+03:00

Kisuillekin on iloa kasvihuoneestani. He saivat sieltä muutamassa päivässä muhkean laitumen.

Käyttökelvottomaan uunivuokaan kylvin ohran siementä. Misulla on suorastaan lasittunut katse, niin huumaantunut se on ihanasta tuoksusta ja mausta.

Pienellä parvekepöydällä alkoi olla tungosta.

Välillä tehtiin vuoronvaihto.

Nemo alkoi pian tähyillä parempaa naposteltavaa.

Mikähän se tässä riippakasvissa viehättää? Toinen kasvi saa olla jokseenkin rauhassa ja sitä Nemo ei ainkaan suuhunsa tunge.

Onneksi kasvihuoneen levyt ovat osoittautuneet sen verran kestäviksi, etteivät ole millänsäkään Nemon painosta. Tässä etualalla on nyt se kasvi, joka saa olla aivan rauhassa. Tunnistaako joku, mikä se voisi olla. Tämä on siis samassa amppeli-istutuksessa kuin riippapelakuu ja ihan tuollaisena istutuksena ostettu? Kavin varret ovat hieman kulmikkaan kuin nokkosella ja tuollaiset punertavat. Lehdet ja varret ovat nukkapintaiset. Jos tunnistat kasvin, niin jätä kommentti. Yritän saada sen kestämään syksyyn saakka ja sen jälkeen laitan keittiön ikkunassa roikkuvaan amppeliin. Jospa se olisikin joku huonekasvinakin käytetty laji.

Esteiden pähkäily

2011-07-18T19:46:00.001+03:00

No niin. Päätin kokeilla amppelien ripustamista kasvihuoneen yläpuolelle esteeksi Nemolle.

Ajattelin ensin ostaa pari sellaista mahtavaa miljoonakello-amppelia, mutta kun näitä sai kaksi kympillä Jyskän varastomyymälästä. Ehkä ne vähän tuuheutuvat ja alkavat lannoituksen myötä kukkia enemmän. Muuten kyllä pidän riippupelargonioista, mutta kun niitä pitää nyppiä ja se tahtoo unohtua. Lisäksi näissä molemmissa on jotain mukavaa, minulle tuntemattomia riippakasveja.
Temppu ei kuitenkaan estänyt Nemoa hyppäämästä kasvihuoneen katolle. Nuo ovat sen verran harvakasvuisia ja sen vuoksi miljoonakellot olisivat olleet parempia. Ensi vuonna sitten, kun kesäkin on jo näin pitkällä, niin ei viitsi paljoa amppeleihin sijoittaa euroja.

Laitoin kattokoukkuihin valkoista kettinkiä ja niistä tehtyihin lenkkeihin ripustin mäntyisen verhotangon. Tuohon saa vieläkin useamman amppelin, jos niitä laittaa ikäänkuin kahteen kerrokseen, toisiin vain lyhyemmät ripustusjutut. Noissakin olisi voinut olla vielä vähän pidemmät systeemit; ehkä olisivat olleet paremmin esteenä, kun tuo Nemo on niin kovin hoikka ja pieni kisuliini (emo onkin siamilainen).

Mökö-tyttö ei välitä vähääkään hyppiä jonnekin kasvihuoneen katolle, vaan makoilee tyytyväisenä ikkunan alla olevalla hyllyköllä.

Keravan reissulta löysin kirppikseltä melamiinisen tarjottimen ja ihanaa: Anni Swanin "Ulla ja Mark" -kirjan 50-luvulta. Noita kirjoja ei tahdo löytää mistään ja kyseistä sarjaa onkin vain kolme hyllyssäni. Uustuotantoa en kelpuuta, vaan niiden tulee olla 50- tai 60-luvulta; mieluummin juuri noita vanhempia painoksia.

Voi ITKU tätä kissanomistajan elämää

2011-07-13T22:15:00.001+03:00

Meidän parveke on lasitettu, mutta kasvihuoneen hommasin siksi, etteivät kissat popsisi yrttikasvustojani. Ja kuinkas sitten kävikään? Kuinkahan tyhminä kissat ihmistä oikein pitävät? Itse tunnen olevani melkomoinen toope. Koko kuvasarja tässä:

Tässä tilanteessa uumoilin pahaa. Riensin kuitenkin hakemaan kameraa, jotta voisin ikuistaa tilanteen, jonka epäilin olevan tulossa. Kiinnosti tietää, miten asia lopulta ratkeaa.

Oikein arvelin. Yrttien tuoksu kantautui aivan vastustamattomana Nemon nenuun. Jos tuohon katolle olisi meidän paksu Eddie ponkaissut, niin todennäköisesti kattoluukku olisi ollut entinen.

Ensin täytyy hieman tassulla tunnustella ihanan viheriöiviä timjameja ja oreganoja.

Saiskohan tästä raosta maistettua edes pikkuisen?

Eikö mitä, parasta yrittää päästä peremmälle. Noin...nouseehan se luukku, kun oikein tunkee.

Sitten vähän mutkaa vyötärölle, jotta pääsee sujahtamaan ihan kokonaan äidin yrttitarhaan.

Melkein maalissa.

Jihuu! Täällä ollaan. Nuuh ja nuuh...

Samettiruusut eivät kyllä oikein tuoksu makealta.
No miten tarina päättyi? Jokainen on kuullut sanonnan, että "uteliasuus tappoi kissan". Tässä ei varmaan niin olisi käynyt, mutta ei Nemo olisi tuolta ehkä omin neuvoin ulos selvinnyt. Apuni oli tarpeen, niin anovasti kisuliini sieltä välillä kurkki.

Kyläkauppa Keskisellä

2011-07-12T21:40:00.000+03:00

Tulipahan käytyä veljen kanssa vähän Tuurissa tuhlailemassa. Tai minähän se tuhlari olen. Kaikkea mukavaa ja tarpeetonta löytyi. Kaikelle on kyllä käyttöä, mutta muuten siis ihanaa turhuutta.

Kasvihuoneen yläpuoli näytti jotenkin kolkon tyhjältä, kun sillä kohden oli ennen ollut hylly täynnä ruukkuja. Lisäksi hyllynkannattimien jättämät kolot pistivät ikävästi silmiin paljaalta seinältä. Eivät ne nytkään piiloon jääneet, mutta niihin ei kiinnitä niin paljon huomiota. Metalliperhonen on mielestäni kaunis ja sopii kesäiseen tunnelmaan. Yhden parvekelaatikon ostin lisää ja kylvin siihen tilliä ja salaattia. Ja voi minua, kun innoissani ripottelin ne salaatin siemenet yhteen riviin ja tillin siemenet toiseen riviin. Sitten luin salaatinsiemen pussista, että taimiväli on 25 cm. Mahtaa sieltä kohta pukata tosi tiheä kasvusto.

Lisko on myös metallinen koriste. Jostain kumman syystä mieheni piti enemmän perhosesta, kun taas minä tuosta liskosta. Ihan harmitti, kun en ostanut toista kappaletta.

Mies tuumasi, että ai, olet ostanut sinivalkoiset, emaliset kahvimukit. Ne ovat kuitenkin ihan posliinimukeja. Kuvassa tummasininen taitaa vaikuttaa melko mustalta.

Puurasia sai paikan olkkarin senkin päältä. Sitten viime käynnin, on Keskiselle tullut melkoisen runsas sisustustavaroiden osasto. Hinnat ovat siellä edullisemmat, kuin mitä muualla olen tällaisia tavaroita hypistellyt. Vitikkalan kartano Jämsässä, jossa kävimme viime lauantaina oli kyllä ihan huippuhintainen. Ruusuisen rasian sisältö ei ole kovinkaan ruusuinen, vaan siellä on tupakkavehkeitä (hyi, hyi). Em. jutskien lisäksi ostin kolmen sorttista potpuria, joihin olen tällä hetkellä ylen ihastunut. Kännykkäkotelon virkkaaminen jäi, koska Keskiseltä löysin niin soman, farkunsinisen mokkaisen kännykkäkotelon kaula- ja rannehihnalla.

Aiheesta aivan toiseen, siis tietysti kissajuttua (jollei Rulle). Ammuvarhaisella ennen Tuuriin lähtöä tuli kiire hakea kamera esiin, kun pikku-Nemo taas hypähti parvekkeen amppeliin kiikkumaan. Ihan käsittämätöntä, miten sukkelaan se tuonne sujahtaa, vaikka nuo narujen välit ovat niin kapeat.

Eikös olekin koristeellisen näköinen?

Yrtit ja kukat laitettu

2011-07-11T17:19:00.001+03:00

Plantagenissa käyty ja samettiruusut olivat tarjouksessa sekä myös nuo Jamie Oliverin yrttiruukut. Yrit ovat paljon parempia kuin ruokakaupasta hankitut.

Misu nuuhki mielenkinnolla yrttipaketteja.

Sitten kesäkukkamultaa, mutta kaipa tuo yrteillekin soveltuu??? Vai onko liian voimakasta?

Aaahh.... siellä ne kaikki nyt ovat. Kissoille kylvin isoon vuokaan ohraa, saavat maukasta natusteltavaa. Juuri meni aurinko pilveen, kun kuvasin kasvihuonetta, näet suorassa auringonpaisteessa tuo kennolevy näkyy pikkuisen paremmin lävitse. Ihan läpinäkyvää se ei tietenkään missään olosuhteissa ole, mutta en kyllä lasista kasvihuonetta parvekkeelle haluaisikaan. Sen täytyy olla kevyt, jotta sen siirtely tarvittaessa käy vaivattomasti eikä ole vaaraa lasisirpaleista, jos joku vahinko sattuisi.
Voi että, kun olisikin vasta kevät, mitä kaikkea laittaisinkaan kasvamaan: kissanminttua runsaasti, chiliä, pensastomaattia, paprikaa..... Nyt vielä tillin ja salaatin siemenet odottavat kylvöä. Huomenna käyn veljeni kanssa Tuurissa kyläkaupalla ja sieltä täytyy katsoa vähän parvekelaatikko ja ruukku tarjontaa sekä suurempi kastelukannu.

Elämäni eka ja vika kasvihuone

2011-07-10T19:34:00.001+03:00

En koskaan, koskaan elämässäni aio enää koota kasvihuonetta. Voi turkanen, mikä homma. Jos tunnit laskisi rahana, niin olisi tällä hintaa. Pelkkä ruuvimeisseli ja jakari työkaluina ja onneksi oli ruuvinväännin, Työkaluja olisi saanut olla muitakin ja paljon apuvoimia. Yksin oli itkettävä homma. Nyt se kuitenkin seisoo siinä. Tiedä sitten, onko ihan oikeaoppisesti kaikki osat laitettu, mutta ei siitä ainkaan mitään huomaa (siis en ainakaan minä). Jokunen valmiiksi osatamani yrtti-ressukka siellä nyt nököttää. Odottivat muutamia päiviä kasvihuoneeseen pääsyä, kun minä tyttö kuvittelin kokoavani sen yhdessä illassa. No, saahan noita yrttejä ostettua lisää ja joitain kukkia täytyy käydä huomenna hakemassa.

Arkun päällä oleviin istuintyynyihin täytyy joskus ommella kauniimmasta kankaasta päälliset. Tuo materiaali kerää kaikki kissankarvat itseensä.

Pojan vanhat,peltiset kottarit ovat kasvihuoneen lattialla. Täytyyhän jollain multaa kärrätä, vai mitä? Ja kun on kyseessä pieni kasvihuone, niin riittää pienet kottarit.

Vähän taas helminäpertelyä

2011-07-05T21:39:00.003+03:00

En malta olla hiplailematta noita helmiäni. Jotain pientä täytyi siis tehdä. Joten kun otin käyttöön toisen vanhan kännykkäni, niin sen sormihihnan paikalle tein kännykkäkorun. Helminauhasta on hyvä myös roikotella kännykkää siihen saakka kunnes saan aikaiseksi kännykkäpussin. Toisen kännykkäni kotelo on tälle mallille aivan liian suuri ja tässä on lisäksi antennitökötin. Mutta korusta tuli mieleinen:

KLIKKAA SUUREMMAKSI, NIIN NÄET NUO IHANAT ISOT HELMET PAREMMIN

Nämä helmet ovat aikoinaan tulleet liittymislahjana Juju-kerhosta. Siis onneksi, onneksi ja vielä kerran onneksi en heittänyt niitä mäkeen. Muistan ajatelleeni, että mitä ihmettä noillakin tekee ja onpas kamalia helmiä. Olin tottunut ajattelemaan helmiä tasaisena helminauhana, joita lapsuudessani Vanhempi väki käytti juhlatilaisuuksissa ja tietysti helmet olivat yleensä valkoiset. Kummasti vain silmä harjaantuu näkemään kauneutta ja kun vielä oppii yhdistelemään erilaisia helmiä sopivasti. Siinä riittääkin kehittämistä tai siinä voi kehittyä jatkuvasti.
Projekti nro 2 kännykän tiimoilta olisi sitten kännykkäpussin virkkaaminen. Sekin kuulosti minusta aivan kamalalta, siis virkattu kännykotelo!!! Googlettamalla löysin ohjeita virkattuihin kännykoteloihin ja nehän olivat todella hauskan näköisiä. No, tietysti minulla on mielessä helmivirkkaus. Ainakin vähän helmiä, eikös niin?

Toinen avainkaulanauha helmistä

2011-07-02T23:09:00.001+03:00

Kuvassa harmaalta näyttävät pikkuhelmet ovat itseasiassa aivan läpinäkyviä, kirkkaita helmiä ja läpinäkyviä lilahtavia helmiä. Iso pallukka oli tosi työläs tehdä, mutta mieli oli hyvä, kun se onnistui.

Helmiä

2011-07-01T20:45:00.001+03:00

Eiköhän näistä joskus jotakin synny. Tässä nyt muutaman päivän aikana hankkimani helmet. Osa on löytynyt ihan omista kätköistäni. Ihmeellistä, kun kotona oikein koluaa kaappeja ja laatikoita, niin sieltä sun täältä löytyy pieniä rasioita, joista paljastuu helminauhoja.
Avaimenperät ostin tänään kirpparilla olevasta taloustarvikeliikkeestä. Tulisi nyt pian se tilaamani Helmitaivas-kirja.

Korujuttua ja kasvihuonetarinaa

2011-06-29T18:56:00.002+03:00

Eilen piti aivan pakosta kokeilla helmityötä. Töissä on jokaisella kaulassaan helminauha (ei siis miespuolisilla), jossa roikkuvat alati tarvittavat avaimet eli ns. kulkuläpyskä ja kellokortti. En ole mielestäni ollenkaan koruihminen saatikka helmi-ihminen. Nuorena kyllä oli yllä jos jonkilaista killutinta. Kun eilen aloin helmiä väkertämään, niin siinä vierähti aika ihan huomaamatta ja oli kyllä melko mukavaa. Jopa niin kivaa, että ostin tänään lisää helmiä ja helmiaskartelulehden (pitäisikö sanoa koruaskartelu). Kaikki kätköt on nyt kotosalla kaiveltu ja voi pojat, kuinka paljon minulla loppujen lopuksi helminauhoja onkaan. Niitä löytyi vähän sieltä sun täältä, joten ei muuta kuin helmiset uusiokäyttöön. Ainoastaan helmet, joita äitini on nuorena käyttänyt, jätän koskematta. Tässä eilen näpertämäni avainhelminauha:

Nauhassa on pienen pieniä helmiä Tiimarista ja punertavat isot helmet ovat samasta, lapsuuteni helminauhasta. Iso pallukka alaosassa on tullut Juju-kerhon liittymispaketista. Onneksi säilytin liittymispaketin aikoinaan, vaikka oli millin päässä roskiin menosta.
Äsken oli ihan pakko testata, onko korvien lävistykset edelleen auki. Korviksia en ole käyttänyt pariin kymmeneen vuoteen, joten uskoin niiden umpeutuneen, mutta mitä vielä. Ilmeisesti, jos korviksia on käyttänyt tarpeeksi kauan tai tarpeeksi vanhaksi, niin reiät eivät enää umpeudu. Nyt siis korvikset puuttuu, tai onhan noita renkaita ja muita ostettuja, mutta tietty tahdon tehdä nekin nyt itse.
Ja sitten asiasta ihan toiseen; tosi iloiseen juttuun myös. Ostaa päräytin netistä tänään parvekekasvihuoneen. Toimituksen pitäisi olla minulla ensi viikolla, joten loman koittaessa se on lultavasti jo koottukin ja pääsen kylvämään salaattia. Tällainen kasvihuone on tulossa:

Ensi kesänä sitten kylvän runsaasti kissanminttua, mutta nyt en vielä tiedä, mitä ehtisi tänä kesänä kasvattaa. Vinkkejä otan vastaan eli mikä ehtii??? Mitkä yritit? Ja vähän tahdon kukkasia, mutta niitä en sentään kylvä, vaan ostan valmiina. Vieläkö tähän aikaan kesästä saa samettiruusuja? Eikös ne karkota ötököitä, näin olen ainakin kuullut.

Telinevoimistelua

2011-06-24T22:39:00.001+03:00

Kangaspuista on paljon iloa monelle. Pinnistys ja...

...ponnistus.
Juhannusaatto sujui minulta mukavasti. Tulipahan imuroitua ja pestyä lattiat, kun kerran oli näin ylimääräinen vapaapäivä. Siis juhannusta ei vietetty sen kummemmin.

Taas tänään huutokaupassa

2011-06-23T22:53:00.002+03:00

Näin se minun juhannukseni alkoi eli parisen tuntia vietin huutokaupassa. Tämä taisi nyt olla viimeinen kerta pitkään aikaan. Tulihan taas huudettua. Suunnistin sinne varta vasten hakemaan tuohon antiikkisen oloiselle pöydälleni valaisinta. Aivan ihanan ihana Strindberg-valaisin vihreällä kuvulla oli tarjolla, mutta siitä oli tehty jo etukäteistarjous 75 €, joten se hankinta sai minun puolestani jäädä. Toinen kuulemma ihan oikeasti vanha valaisin lähti mukaani reilulla kahdella kympillä. En ensin aikonut huutaa sitä lainkaan ja kotimatkalla ostos kadutti surkeasti. Loppujen lopuksi, kun asetin valaisimen pöydälleni ja laitoin siihen valon, niin se näyttikin vallan mukavalta. En tiedä, pitäisikö siihen vaihtaa pistoke. Sen pistoke on ihan oudon näköinen ja vähän löysä pistorasiaan, mutta ainakin valaisin kaikesta huolimatta toimii. Tässä kuva:

Kupu näyttää kuvassa valkoiselta, mutta oikeasti se on kellertävä. Jalka on mustaa rautaa.

Tämä kori oli myös suunnitelmissani huutaa ja sainhan sen. Huutokaupan tavarat ovat selailtavissa etukäteen netissä ja tällä kertaa olin myös tutustunut tarjontaan jo edellisenä päivänä paikan päällä. Kori oli täynnä palloja, joilla en tee yhtikäs mitään. Ne toimitan taloyhtiömme kierrätyshyllylle. Joukossa oli pari lentopalloa, koripallo ja muutamia muita "leikki" palloja. Rullelle pallot olivat liian suuria. Korin hankin ihan tiettyä tarkoitusta varten eli nyt siinä on tänään saamani loimipäreet. Hyvä säilytyspaikka päreille, niisivarsille sekä varvoille ja välittäjille (kudontatarvikkeita kaikki, jos ei joku satu tietämään).

Huusin myös tuollaisen peltisen tarjottimen (made in Japan) ja teekannun. Tuollaista teekannua en olekaan ennen käyttänyt ja kovasti teki sitä mieli. Siis laitetaanko siihen teenlehdet pohjalle ja sitten tuo varrellinen juttu siihen päälle? Samassa satsissa kannun kanssa tuli punainen, retro seinäkello, jonka mieheni nappasi huoneeseensa. Hauska porkkana (pikku Rullelle) löytyi yhden euron kassista, jossa olivat myös nämä:

nallukka ja kukkatyyny. Sen verran meklari vilautti kassin sisältöä, että näin juuri tuon kukkatyynyn ja nallen. Tyynyhän oli ihan selvästi juuri minua varten; nallekin on oikea söpöläinen. Kassissa oli lisäksi joitain muita leluja, jotka vien myös kierrätykseen.

Rulle poseeraa. Voi miten poika olisi tahtonut tuota nallea ravistella, mutta jos pitäisin sen vielä kuitenkin "omanani", Rullella on niin mahdottoman paljon jo omia pehmoleluja ja tämä nalle ei ole pehmoisimmasta päästä. Myös seuraava juttu oli lelukassissa:

Tämä peltipurkki on säästölipas ja siinä on ollut sekalaisia toffeekarkkeja. Purkin pohjassa lukee "Churchill's heritage of England telephone kiosk (Money box)". Purkki ei ole mikään vanha tuote, mutta ihan kiva. No pistetäänpä purkkiin sitten kolikoita, mutta ei huutokauppaa varten, nyt tosiaan täytyy laittaa jäitä hattuun. Ystävien kanssa pitäisi ensi viikolla lähteä kirpparikierrokselle ja nekin käynnit täytyisi sen jälkeen laittaa pienelle tauolle. Mutta kun halavalla saa....

Nyt on nalle turvassa Rullelta ja Leevi pitää seuraa. Ihana kuva ja miten onnistuinkin.

Kuulumisia vaan

2011-06-21T19:00:00.000+03:00

Jotta sain kangaspuuni viriteltyä huoneeseeni, täytyi laiskanlinna raheineen siirtää olkkariin. Kisut olivat mielissään. Tuosta pääsee selkänojan päältä kätevästi loikkaamaan kirjahyllyn päälle. Rulle Misun korvaa puhdistamassa. Kissoillamme onkin tosi puhtaat korvat Rullen ansiosta (ja valitettavasti puhtaat peputkin samasta syystä):

Tässä haaveilua valkeista kangaspuista. Sisustus Satiinista ostin tänään valkoiset rautakoukut ja puusydämen. Noihin koukkuihin kun vielä saisi jostain hommattua parit vanhat, tummuneet sakset.

En malttaisi...

2011-06-20T19:34:00.001+03:00

...pitää näppejäni erossa tuosta hiomakoneesta. Mutta muutaman viikon päästä alkaa kudontahommelit ja sitä ennen en millään saisi puitani kokonaan hiottua ja lakattua. Yksikertaisesti ei aika riittäisi eikä tuota hiontahommaa viitsi kovin pitkää rupeamaa kerralla tehdä. Rintapuuta kuitenkin vähän tänään hion, koska siinä oli pari ikävää koloa, jotka sain nyt pienemmiksi. Jäljelle jääneet epätasaisuudet täytyy spaklata sitten, kun sen aika on. Mutta eikös vain näytäkin ihanalta vanhan lakan alta paljastunut puhdas koivupinta:

Tämä kuvaaminen on aika hyvä juttu sitten, kun hion puut lopullisesti. Salamavalolla otetusta kuvasta paljastuu heti kohdat, joihin on jäänyt vähänkin lakkaa. Mikä tässä on hankalinta, on noiden pyöristysten tekeminen. Siihen täytyy kyllä perehtyä paremmin. Rinta-, polvi. ja selkäpuiden reunathan ovat hivenen pyöristettyjä ja ne tahtovat minulta hioutua liian teräviksi. Samoin suorastaan pelkään tulevaa luhan käsittelyä. Siinä on pyöristetty ura ikäänkuin paremman otteen saamiseksi. No, tietysti kaikki hankalat kohdat voi hioa hiomapaperilla, mutta sekös onkin sottaista puuhaa ja tosi hidasta.
Tämän hetkinen päätökseni puiden käsittelystä on, että lakkaan ne Kiva-kalustelakalla, joka on aivan kevyesti sävytetty valkoisella. Ja ne sabluunatekstit laitan varmasti sekä jonkun perhosen ja korennon. Tekstit ja kuvat on jo tulosteina, mutta vielä pitäisi tehdä sabluunat kalvolle.

Vanhaa lasitavaraa

2011-06-19T17:22:00.000+03:00

Kuinkahan vanhoja nämäkin ovat. Juustokupu on mielestäni todella kaunis. Lasimitassa on asteikko 0,1 ja 0,2 litraa. Tuo alusta lienee tarkoitettu leikkelelautaseksi.
Ja hupsista!!!! Äkkiä kaikki pois, vaaran paikka:

Ostinpa hiomakoneen

2011-06-16T20:53:00.000+03:00

Kyllä on kätevä kone!!! Voiko lakan (tai maalin) poistaminen enää helpommaksi tulla. Koneella työskentely on kuin silittämistä ja homma hoituu todella nopeasti. Suunnitelmissa on loppukesästä ja syksyn mittaan hioa kangaspuuni ja sivellä joko kirkkaalla lakalla tai sitten tehdä puista kuultovalkoiset; ehkä jopa antiikinvalkoiset. Aahh...ja sitten jotain kaunista tekstiä ym. somistetta sabluunalla kangaspuiden kehään, niin johan on sellaiset puut, ettei niitä toisilta löydykään. Koemielessä testasin konetta yhteen polkuseen. Ei montaa minuuttia mennyt, kun kaikki syrjät polkusesta oli käyty läpi. Ihan vähän kuvan mukaan näyttää olevan vielä hiomista. Valaistus ei ollut paras mahdollinen. Hiontapöly kertyy suurimmaksi osaksi tuohon pikku säiliöön. Paras olisi, jos liittäisi imuriin koko vehkeen. Hengityssuojain on kyllä välttämättä ostettava, sen verran kuitenkin pöly maistui suussa.
Muuten tekisin hommaa kesäloman (alkaa vasta heinäkuun puolenvälin paikkeilla) aikana, mutta nyt on tilattu niisiä, uusi pingotin, nyöriä, pirta sekä valmiit loimet pariin poppanapeittoon ja vähän muuhunkin. Poppankauteet vielä puuttuvat, kun pitää selvittää, mistä niitä saisi edullisimmin. Täytynee ainakin ottaa yhteyttä torikauppiaaseen, jolta saa ainakin matonkuteita, jospa häneltä löytyisi poppanaakin.

Kaikesta pitääkin ongelmia kehittää

2011-06-13T17:37:00.003+03:00

Pari postausta sitten esittelin täällä ihanat vanhat teollisuuden lankarullat, jotka ostin huutokaupasta. No nyt sitten olen asetellut niitä jos johonkin ja on tuokin nyt vaikea päättää. Ei kyllä minullakaan suuret huolet ole. Ekana ne olivat tässä:

Toisesta olen kerinyt siinä olleen langan kerälle ja pyöritellyt tilalle vanhan Tampellan paperinarukerän. JOstain pitäsi saada somisteeksi vanhat, tummuneet sakset. Toisen vielä rullalla olevan langan suojaksi laitoin pitsin jämiä.
Sitten taas totesin, että paikka ei ole mieleinen ja niinpä...

...nyt ne ovat ainakin toistaiseksi maitokannun ja lasipurkkien seurana. No ei hitsi siis; sanokaa nyt hyvät ihmiset, kumman paikan valitsen???
Rullalla oli tosi mukava määrä lankaa, yhdessä rullassa peräti puolikiloa eli sain sii kilon puhdasta villalankaa ja kauniit rullat sillä kolmella eurolla. Tässä jättikerä:

Olisi kannattanut tehdä kaksi kerää, mutta eipä kai haittaa. Mietintämyssyyn nyt vain, mitä tästä joskus neuloisi.
Itse rullien ikää selvittelin tänään käsityön museolta, mutta eivät osanneet auttaa. No, nämähän ovatkin tekstiiliteollisuuden (kutoma-, kehruuteollisuus) puolelta. Odotellaan ja katsellaan, jospa joku vastailisi tai tieto löytyisi kirjastosta. Netistä en jaksa enää etsiä näistä yhtikäs mitään.

Seinäkello

2011-06-11T12:21:00.001+03:00

Kissa mokoma pudotti kirjahyllyn päällä olevan kellon olkkarissa ja piti hankkia uusi. Parasta oli valita seinäkello, niin ei paiskota lattialle.

Tämä kello pääsi heti blogipohjamateriaalikseni tällaiseen pohjaan.

Rukin rullia???

2011-06-10T17:33:00.002+03:00

Eilen ostin huutokaupasta kaksi rukin rullaa, joista maksoin yhteensä 3 euroa. Ne taitavat olla tosi vanhoja ja kaipaan tietoja, millaisessa rukissa nämä ovat olleet. Jos tiedät asiasta, niin voisitko ystävällisesti jättää kommentin. Jos jostain netistä löytyy tietoa kyseisestä rukkimallista, niin olisi mukava saada kommenttikenttään myös nettiosoite, josta tieto löytyy. Tässä kuvat ja mittatietoja rullista sekä rullilla olevasta langasta. Ihmettelin myös tuota lankaa, miksi se on rullattu siten kuin on.

Rullien korkeus (=pituus) on 23 cm, toinen on puolisen senttiä pidempi.

Rullien päiden halkaisija on 10,5 cm ja reiän halkaisija on pikkasen vajaa 2 cm.

Lanka on villaa ja se on kerrattu 2-säikeiseksi. Näitä 2-säikeisiä on sitten rullattu 6 kpl yhteen. En käytä tässä sanaa kerrattu, koska ne kyllä joissain kohdin mielestäni kiertyvät kyllä toistensa ympäri, mutta voiko tuosta sitten sanoa, että siinä olisi kerrattu 6 kaksisäikeistä yhteen? Ainakin ne on sitten kerrattu todella löyhään.
Löysin samanlaisten rukin rullien kuvia vain parilta englantilaiselta sivustolta hakusanoilla "antique bobbins". Siellä jossain joku pyysi parista rullasta 34 puntaa ja jossain taisi olla 10 puntaa kipale!!!!
Minä en kyllä näitä myy, mutta tietoa kovasti kaipailisin.
Lisäys 11.6. Eipäs olleetkaan rukin rullia, vaan tekstiiliteollisuudesta. Jotain netistä löysin, mutta en yhtään suomenkielisiltä sivuilta. Englannissa näitä näkyy olevan myynnissä parissa antiikkiliikkeessä ja jollain yksityisellä. Ovatkohan nämä kulkeutuneet ulkomailta vai ovatko sitten kotimaasta (Finlayson???). Edelleen, jos joku osaa kerta näistä enemmän, niin kuulisin ilomielin.

Vanhoja ihania tavaroita ja vähän muutakin

2011-06-08T21:00:00.002+03:00

Olen jo aiemmin laittanut tänne blogiini kuvia vanhoista Arabian astioista, joita minulta löytyy. Kaikki ovat tulleet perintöinä, enkä kyllä niitä raaskisi ostaakaan. Aiemman postauksen niistä löydät täältä.
Tässä on yksi ihanuus eli täysin virheetön Pekka-kannu:

Virheettömiä nuo taitavat olla kaikki Arabiani. Seuraavassa kuvassa Pekka-kannun pohjan leimat; joku ehkä tietää niisä enemmän kuin minä. Ei ole vain tullut otettua selvää asiasta.

Kaunokirjoituksella Pekka + leima + numero

Siellä se nököttää.

Matti ja Maija Kupittaan savelta on monelle tuttu esine. Noista linnuista en tiedä, mutta jossain olen niitä nähnyt netissä, vanhoja nekin ja kotimaisia.

Onkohan tämä arkku esiintynyt täällä aiemminkin. Joka tapauksessa mieheni perintöä ja ah...niin kaunis. Vahinko, että kannen maalaukset ovat kovin kuluneet.

Sisäpuolen teksti.

Ja vanhoja mortteleita, varsinkin tuo vasemmanpuoleinen on tosi vanha ja sen sisällä töröttää myös sokerisakset. Mukavan huomenkanan ostin Sokkarilta jostain poistomyynnistä parilla eurolla. Tuo maustehylly pitäisi maalata valkoiseksi tai sitten aivan vaalean harmaaksi.

Äiskä kävi kirpparilla

2011-06-07T17:44:00.009+03:00

Haa, mitähän kassista löytyy. Rulle näyttää kiinnostuneelta ja Nemo on valmiina tonkimaan kassin sisältöä.

Rulle tarkkailee Nasun kanssa Nemon touhuamista ja kun Nemo on tutkinut tarpeekseen, paljastaa se kassin sisällön.

Voi mitä minä taas sain!!! Ihana pehmoinen hiirulainen. Uuups... saiskohan sen ihan itse täältä kassista nostettua.

Kyllä se täältä lähtee.

Onpa se pullukka hiiri.

Sillä on ainakin yhtä iso nenä kuin minulla.

Nytpä äiti saa näyttää mitä muuta on tullut ostettua. Minä otin hiirulaiseni tänne sängylle turvaan ettei Nemo kynsi sitä.

Haa, peräti yksitoista Hietamiestä/Hirvisaarta. Enää puuttuu ainoastaan kolme kirjaa, nin kaikki sarjat ovat täydelliset. Laatokka-sarjasta puuttuu yksi ja Lappeenranta-sarjasta kaksi kirjaa. Myös kolme sellaista Hietamiehen teosta uupuu, jotka eivät kuulu mihinkään sarjaan. Nyt taitaa Hietamiehiä olla kaikkiaan 32 ja ne kaikki on haalittu Ekocenteristä kilohinnalla (2 € kilolta). Tänään hankitut maksoivat 14 euroa. Miettikääpä vain, mitä ne olisivat kirjakaupassa maksaneet. Näistäkin oli melkein kaikki ihan priima tavaraa, kuin nitä ei olisi edes luettu.

Hietamiestä kirppikseltä

2011-06-06T19:09:00.001+03:00

Satumainen onni kohtasi taas kirppiksellä. Olen maininnut, että kerään Laila Hietamiestä/Hirvisaarta ja olen saanut hänen tuotannostaan jo yli puolet kirppiksiltä. Tänään löysin nämä neljä Lappeenranta-sarjan kirjaa ja kaikki ovat kuin suoraan kaupan hyllyltä. Kansipaperitkin aivan uuden uutukaisen oloiset ja olipa kaupan hintalappukin vielä yhdessä kirjassa jäljellä. Nämä neljä kirjaa sain vitosella. Huomenna vielä metsästän lisää, jos sattuisi onni potkimaan kahtena perättäisenä päivänä. Aloitan lukemisen vasta, kun kaikki ovat koossa; ainakin näin olen suunnitellut. Joepeltoa on myös kertynyt ihan mukavasti ja niitä olen nyt ahminut joka ilta. Joenpellolla on vain yksi sarja (Lohja) ja muut ovat yksittäisiä teoksia. Tuota Lohja-sarjaa aloitin eilen ja sen ensimmäinen kirja on "Vetää kaikista ovista". Olen tuon kyllä joskus lukenutkin, vaikka aiemmin arvelin, että en yhtä ainutta Joenpeltoa ole ennen kirppari kierroksia käsissäni pidellyt. Kaari Utrion teoksia näkyy olevan tosi vaikea löytää. Mistähän moinen johtuu?
Palaan asiaan huomenna näissä merkeissä, jos tuon Hirvisaaren kanssa käy tuuri.

Lenkillä kuvattua

2011-06-05T19:13:00.000+03:00

Rullen kanssa heitetyllä iltalenkillä nappasin pari kuvaa matkan varrelta.

Tässä on lähellä sijaitseva soma vihreä talo. Talossa on ihana lasikuisti, josta ei puutu kuin punaiset pelakuut ikkunalaudoilta. Talo vaikuttaa aina aivan tyhjältä, hiljaiselta ja jotenkin yksinäiseltä; liekö siinä onkaan ympärivuotisia asukkaita. Vanhan, jäkälöityneen omenapuun oksat hyväilevät talon seinää. Tällaisessa talossa tahtoisin asustella. Lähistölle on noussut paljon uusia, nykyaikaisia omakotitaloja, mutta ne eivät herätä minussa minkäänlaisia tunteita eivätkä vähäisintäkään kiinnostusta. Tämän pikkuruisen talon osaan kuvitella ulkoasultaan punavalkoisena ja sisällä tietysti maalatut lautalattiat sekä seinillä puolipaneelit. Keittiössä on käytössä tummunut puuliesi ja ehkä pönttöuunit muissa huoneissa. Talon pihapiirissä on piharakennus, jossa luultavasti sijaitsee sauna ja puuliiteri. Olisin mieluusti ottanut enemmänkin kuvia talosta ja paremmista kuvakulmista, mutta silloin olisi pitänyt astella talon pihaan.

Tien vieren sorasta nousee tuuhea puna-ailakki kasvusto. Sisukas, kauniin värinen kukka.

Mitä sitten tulikaan huutokaupasta mukaan?

2011-06-03T11:31:00.000+03:00

Täytyy sanoa, että on se vaan niin ihmellinen tunnelma huutokaupassa, että aina sieltä tulee mukaan kaikkea sellaista, jonka olisi valmis heti antamaan eteenpäin. Onneksi sinne ei ole kertaakaan mennyt rahaa kuin 10-15 € ja en ole vielä montaakaan kertaa käynyt siellä. Kyllä sitä varmaan oppii pitämään pään kylmänä eikä lähde kisaan mukaan. No taas tuli kuitenkin jotain mieleistäkin huudettua ja olivat kisujenkin mieleen. Vai mitä tuumitte tämän postauksen Leevi-kuvasarjasta.
Ensin tässä kuitenkin oliiviöljy/viinietikka pullo, joka oli euron ostos. Ihna mukava esine keittiössä:

Pullon saa kahteen osaan ja yläosa on oliiviöljyä varten ja alaosa viinietikalle.

Seuraavana pikkuruinen kahviastiasto, joka taitaa olla lasten astiasto. Ekös nuo ole mokkakupeiksikin aivan liian pienet? Mukana kannu, sokerikko ja kermakko. Ihan tusinatavaraa, mutta oli vain jotenkin niin söpö. Tämä oli sitten ihan turhake ostos:

Kolme eri sarjan pikkukuppia tuossa oikealla. Tikkuaski vertailukohtana. Pienen tytön leikkeihin olisvat aivan ihanat.
Paras hankinta seuraavassa kuvassa oleva kotimainen A-carpetin matto nimeltä Salonki. Maton koko on 2 x 3 metriä ja senkin sain vain yhdellä eurolla. Tuolla hintaa sitä ei olisi saanut edes Ekocenteristä. Mukavinta tässä oli se, että olen juuri ajatellut hankkia vaalean harmaan maton.

Kuvassa porukka tarkastaa maton ja kelpuuttavat sen.

Mikäs se sitten siinä matolla makoilee. Koirapatsaan huusin neljällä eurolla ja se on lahtelaisen Lahjateamin handmade-tuote. Pitänee tarkistaa toimiiko tuo Lahjateam edelleenkin. Tämä saattaa olla tulevaisuuden haluttua tavaraa, mutta varmaan niin hamassa tulevaisuudessa, että en sitä itse ole näkemässä.

Miksei tämä tunnukaan pehmeältä?.

Nenien vaihtoa.

Aika ihana kumminkin Leevin mielestä, siis ei turhake!!!

Nemokin pikkuisen silittää tulokasta kunnes...

...siirsin koirulin pöydälleni isovanhempiani vartioimaan.

Voi kun löytäis jostain...

2011-06-02T15:33:00.000+03:00

...kuvassa näkyvän valaisimen. Tahtoo....Kuva on skannattu Kotilieden Maalla-lehdestä nro 2b/2005.

Sisustuslehti ja muuta höpinää

2011-06-01T17:00:00.000+03:00

Parvekkeella:

Olen aikamoinen sisutuslehtifriikki ja varsinkin monet ulkomaiset lehdet ovat vaikka vertaansa. Tykkään selailla tuollaisia countrystyle lehtiä. Tässä viimeisin.

Ihanaa. Näistä monista löytyy myös tummaa sisustusta tai sitten tumman ja valkoisen/vaalean yhdistelmää.
Parvekkeelle on monenmoista suunnitelmaa päässäni viriämässä. Ensi kesänä aion ostaa sellaisia toisiinsa kiinni napsautettavia puisia laattoja koko parvekkeen lattialle. Sitten tahdon parvekekasvihuoneen, kun muuten ei voi mitään kasvattaa, koskapa kisut popsivat kaiken suihinsa. Jos jotain somisteita hankin, niin niiden tulee olla patinoitunutta peltiä.

Enkelit piti ehdottomasti sijoittaa uudelle pöydälle.

Mielestäni niin sievää. Onneksi en enää haaveile mistään valkoisesta saatikka retrosisustuksesta.

Lopuksi Rulle parvekkeella palloilemassa.

Lelukoppa

2011-05-31T17:23:00.000+03:00

Joku vieras voisi luulla, että meillä asustelee pientä väkeä. Ihanan värikäs lelukoppa, mutta kenenkä ne ovat?

Omistaja tarkistaa ettei mitään puutu ja minkä tavaran ottaisi käsittelyn alle.

Tämä lelu onkin ollut käyttämättä varmaan toista vuotta. Siihen voi laittaa sisälle pikkuisia koiran nameja, mutta mukava sitä on natustella ihan vain muuten huvikseen.

Vihdoinkin uusi=vanha kirjoituspöytä

2011-05-30T17:27:00.005+03:00

Tosi hyvinhän tämä sopii viimeksi ostetun vaatekaapin kanssa.

Tässä tämä ihanuus on. Ainoa mikä pilaa näkymän on tuo tietsikka; ei siis yhtään käy yksiin vanhan kalusteen kanssa.

Pöydässä on kannen päällä paksu lasilevy. Sen alle voi laittaa jotain kauniita, vanhanaikaisia kuvia.

Pöydällä on kehykissä isovanhempieni nuoruuden kuva (ehkäpä kihlajaiskuva) ja vanha pieni alasin. Toisissa samanlaisissa kehyksissä on myös vanhempieni hääkuva, josta en tähän viitsi lähikuvaa laittaa, jos vaikka äiti ei tykkää.

Leevi tekee tarkistuksia liitoksista vai oisko sittenkin niin, että....

...tämä on ollut hiirien kotina?

Nemo tutkailee kaapin laatikoita.

Ja Eddie vielä varmistaa, olikos siellä todella asustellut hiiriperhe. On muuten pöytä mitoitettu tosi isolle ihmiselle. Itsekään en ole mikään tappi (174 cm), mutta kyllä on jostain saatava säädettävä tuoli; tietysti joku vanhanaikainen ja puuta tottakai. Pöytätaso on minulla nyt kainaloissa.

Tämä ei sitten kuulu tähän pöytäjutskaan, mutta Nemo oli niin suloinen punaisessa tuolissa.

Tonttu tuli vahtimaan pienen unta.
Hupsis, meinasin unohtaa:

Taku on sulloutunut koko paksuudessaan pieneen, pyöreään koriin lepäilemään. Paksu poika on kyllä melkoisen ketterä. Pari metriä korkean kaapin päälle hypähtää hyvin keveästi edellisessä kuvassa olevan nojatuolin selkänojan päältä, vaikka tuoli ei ihan kaapin vieressä olekaan.
Enää huoneestani puuttuu vanha sivustavedettävä. Se jääköön ensi vuoteen, etten ihan kipeeksi asti visaani vinguta.

Huutokaupassa jälleen

2011-05-26T21:36:00.002+03:00

Pitkästä aikaa olin paikallisessa viikottain järjestettävässä huutokaupassa. Jotain tarttui mukaankin.

Emaliset kattila ja kasari irtosivat yhdeksällä eurolla yhteensä.

Ystäväni nappasi ilmaisen laatikollisen lehtiä ja sieltä löysin nämä, jotka hän lahjoitti minulle. Ihania, vanhoja lehtiä. Kiitos kovasti Marjut!

Kirjasaalista Suuri kuu-kirjakaupasta

2011-05-19T19:46:00.001+03:00

Kerään Laila Hietamiehen/Hirvisaaren kirjoja (myös Joenpeltoa ja Utriota) ja olen niitä saanutkin melkoisen määrän tähän mennessä kirppareilta, lähinnä Ekocenteristä, jossa kirjat ovat tosi edullisia. Myös Suuri kuu-kirjakaupassa onnisti viime viikolla, kun mnein hakemaan sieltä kuukauden kirjaa. Liikkeen edustalla oli pöytä, jossa oli tarjolla kansiviallisia kirjoja hintaan 2 € kappale! Ja minähän en huomannut kansissa oikeastaan mitään vikaa. Joissain oli vähän pientä repeämää kansipaperissa, mutta toisissa ei mielestäni yhtikäs mitään. Kaikki Hietamiehet on tullut luettua jo aeimmin, mutta nytpä tahdon ne ihan omaksi.
Anna Janssonin nappasin myös mukaani ja samalla kahden euron hinnalla. Hänen jännityskirjoja en olekaan aiemmin lukenut ja tämän Hylynryöstäjän aloitan tänä iltana. Viimeksi olen lukenut yhteen syssyyn neljä Joenpellon kirjaa ja ihmetellä täytyy, miksi en ole häneen ennen tutustunut; aivan mahtava kirjailija.
Kuukauden kirjana oli tuo Hoivakodin kissa Oscar. Harvoin tilaan (tai haen) kuukauden kirjan, mutta kun tässä on pääosassa kissa ja kyseessä on todelliset tapahtumat dementiakodin lääkärin kirjoittamana, niin pakkohan tämä oli ostaa. Vimeksi, kun kuukauden kirjan tilasin, niin se oli Kirjastokissa ja myös ihan todellisesta kissan elämästä, kissan joka eli koko elämänsä kirjastossa.
Tämä Oscar siis elelee alzheimer potilaiden joukossa, mutta ei ole erityisen kiinnostunut potilaista. Kuitenkin aina, kun jonkun vanhuksen loppu on lähellä, menee Oscar hänen vuoteelleen ja käpertyy siihen saattamaan potilasta viimeiselle matkalleen. Jotenkin tuolla tavoin olen kirjan sisällön käsittänyt, mutta tämän kirjan lukemisen säästän ainakin kesälomaani saakka.
Tässä tämän hetkisessä lukubuumissani ovat blogini/blogieni päivitykset harventuneet ja käsityöt ym. puuhailut jääneet todella vähäisiksi.

Kaikki alkaa olla paikoillaan

2011-04-21T10:04:00.001+03:00

On ollut kyllä valtava urakka. Vielä muutamia vuosia sitten, kun muuttelin huonekalujen järjestystä, saatoin pakertaa aamusta iltaan ja ei tuntunut juuri missään. Nyt on näköjään niin, että muutama tunti päivässsä saa minut totaalisesti puhki, eikä siitä ole toipunut vielä seuraavanakaan aamuna kunnolla.
Vielä kuva ihanaisesta kaapista ja voi kuinka mukavaa kisuilla on hypellä nojatuolin selkänojalta kaapin päälle tähystelemään. Nemo siellä vanhan lääkärin laukun takana seuraa pihalla tapahtuvaa liikettä. Husqvarna ompelukone on löytänyt paikkansa ja se pääsee koeajolle kesälomani koittaessa. Siihen on kyllä vielä aikaa, mutta sehän kuluu kuin siivillä, varsinkin kun on niin paljon kaikenlaista puuhaa jatkuvasti.
Seuraava askel on nyt metsästää sopivaa vanhaa kirjoituspöytää. Eipä oikein näiden kanssa käy tämä nykyinen Ikean valkoinen työpöytätaso hyllyköineen. Siis suunnitelmia on jo lomarahojen tuhlaamiseksi. Myös olohuoneen sohvapöydän on tarkoitus mennä vaihtoon, mutta se kyllä löytyy ennen pitkää kirpparilta, joten muutama kymppi vain tuhlaantuu siihen. Samoin on ollut puhetta parisängyn vaihtamisesta, mutta se ei ole vielä aivan varmaa. Sitäkin tarvittaessa katsotaan kirpparilta.
No höh...huomatkaa kuvan alalaidassa tuollainen harmaa tökötin. Mökön häntähän se siinä.

Ihana ja kamala lomapäivä

2011-04-19T20:54:00.002+03:00

Aivan ihanaa tässä päivässä oli, kun sain sen ranskalaisen, ison vaatekaapin kotiin. Mutta hupsista heijaa, minullapa ei ollutkaan mittaa mukana, kun kaupat tein ja pikkasen tuli probleemia. Nimittäin kaapilla oli mittaa melkoisen reilusti. Oli pakko purkaa ihan koko Lundia hyllystö tieltä pois. Kaapin tuloa odotellessa olin purkanut hyllykön matalan osan pois tieltä ja kaapin kokoojan kasasivat sen ensin tähän väliaikaiseen tilaan. Sanoivat, että kyllä se siitä tyhjänä ihan hyvin siirtyy. No, sitten päivä kului purkaessa lähes kolme metriä pitkää hyllystöä lasiovineen ja laatikostoineen kaikkineen, oli siinä urakka. Mutta toisaalta onni onnettomuudessa. Järjestelin vähän makkarin kalusteita ja sijoitin korkeasta Lundiasta kaksimetrisen pätkän sinne laatikostoineen ja sepä olikin siellä ihan onnen omiaan. Otin siis pois myynnistä muut Lundia osat ja ainoastaan lasiovet ovat huutonetissä. Tässä ihanainen kaappini:

Tämä on siis todella iso. Leveyttä yli puolitoista metriä, syvyyttä vähän vajaa 60 cm ja korkeutta parisen metriä. Muut mitathan eivät niin ongelmia tuottaneet tässä vaiheessa kuin tuo leveys. Ja arvatkaapa oliko se kuitenkaan helppo siirrettävä edes tyhjänä. No saatiin miehen kanssa kuitenkin juuri oikealle paikalle.
Kävimme taas tänään Ekocentereissä ja sain ihan mukavasti Hietamiehen ja Joenpellon kirjoja, joita aion kerätä aivan kaikki. Myös Utriot hankin vähitellen, mutta niitä ei näkynyt olevan tarjolla kuin yksi. Rulle nuppuselle toin kirpparituliasina Nasun ja voi sitä reimua, kun sen kassista kaivoin:

Nami, nami possukkaa...

Pikkupehmoja ostaessa täytyy aina katsoa, että niillä on silmät ommeltu, eivätkä mitään muovisia tai lasisia nappuloita.

Ihan silmät ummessa täytyy natustella.
Itsellä on olo kyllä kuin olisi nuijittu joka paikkaa ja huoneet ovat vähän hyrskyn myrskyn, joten hommaa riittää vielä pääsiäiseen saakka, lähinnä kirjojen järjestelyä ja sitten tietysti tuon vaatekaapin täyttö. Nykyiseen "tavalliseen" vaatekomeroon täytyy hommata hyllyt ja laittaa sinne sitten vähän sitä sun tätä roinaa.

Antiikkikaupassa käynti

2011-04-16T12:53:00.006+03:00

Kävimme ihastelmessa parin antiikikaupan tarjontaa. Kaikkihan ei niissä ole niin antiikkista, kuten ei tämäkään mukaan tarttunut taulu:

Se on ihan ylisuloinen ja oikea öljyvärityö. Kehykset ovat myöskin ns. "aidot" eli kipsiä ja kullatut. Väliaikaisesti sijoitin sen makkarin seinälle, omalle puolelle sänkyä. Paikka tulee kuitenkin olemaan oma huoneeni, jos Lundia-hyllystö joskus menevät kaupaksi. Katselin valmiiksi vanhaa kaappia ja kirjoituspöytää. Voi kun ne saisi joskus, olivat kertakaikkiaan ihania. Myös pieni kirjahylly tuli varattua. Mutta en jaksa uskoa, että ne kaikki, joihin ihastuin, olisivat joskus minulla täällä ihan oikeasti.

Harjoituslanka nro 2

2011-04-09T14:05:00.001+03:00

Haa. Itse kehrättyä ja kerrattua. Lanka on tehty kirpparilta ostetuista karstavillanöttösistä. Työkaveri oli ostanut kirpparilta karstavilloja huovutushommiin, mutta kaikelle ei ollut käyttöä. Kehräsin eri värejä sikinsokin, kun en ajatellut mitään sen kummempaa käyttötarkoitusta syntyvälle langalle. Tässä on jo monta hyvää kohtaa eli tosiin paikoin tarpeeksi ohutta ja sopivasti kierrettä. Asiaan vihkiytymättömät turha hymyilllä saatikka naureskella! Se ei ole niin helppoa kuin luulisi. Itsekin aattelin että kun rukin saan, niin siitä vain kehräämään, rukkihan sen homman hoitelee. Mutta ei siis todellakaan!!!
Tän langan nimi vois olla vaikka "Vanhan ajan trasseli". Mutt nyt meen päiväkoisaamaan.

Niin höyryissä että...

2011-04-03T16:21:00.000+03:00

...kului viikonloppuni. Tämän ansiosta:

Kyllä nyt siivous sujuu. Höyrypesurilla hoitelin lattioita, ikkunoita, kylppärin ja uunin. Erittäin ihana tämä värkki oli tuossa ikkunahommassa. Ei enää voi helpommaksi tulla. Pesin tosin vain sisäpuolelta ja kesällä sitten hoidellaan ulkopuolet ja välit. No voisihan ne välitin tehdä nyt keväämmällä, eipä olisi kesällä sitten niin paljon hommia. Lattioista pitää ensin saada pois kaikki pesuainejäämät, joten ne on alkuun pestävä muutaman kerran ennnekuin raidat lähtevät. Ikkunoisssa sama homma. Ensin suuttimen päälle froteehuppu ja sillä pesu. Seuraavaksi sitten vain varusteena olevalla ikkunalastalla. Jatkossa ei sis tarvitse kuin höyryä suhistaa ja vedellä lastalla. Eikä ainakaan nyt jäänyt näkyviä raitoja, mutta kaikkia pintojahan ei olekaan pesty. Raidat jäävät kai enimmäkseen siitä pesuaineesta. Kyllä kelpaa!!!!

Bloggaavat kehrääjät

2011-03-18T23:06:00.001+02:00

Heipsan kaikki siellä Ravelry.comissa. Homma on minulla kyllä nyt niin, niin pinnalla, että piti blogipohjakin väsätä aiheesta. Joku teistä on ainakin eksynyt tänne, kun tuolta feedjetin puolelta näkee, mistä kukin on tullut ja sielläpä on vilahdellut tuo ravelry.
Jos olet kehräävä bloggaaja, niin halutessasi saat tämän pohjan käyttöösi täältä. Ja paljon, paljon muuta löytyypi.
Linkki vie muuten etusivulle eli kun lisää pohjia tulee, niin silloin täytyy sivussa olevasta hakemistosta etsiä aiheen mukaan. Pääsee sinne tietty myös tuolta napistani.

Blogipohjassa on ihka oma kiikkalaiseni (rukki, niille jotka eivät satu tietämään). Itse kehrätty lankakin on päässyt mukaan (kerä headerissa ja vasemman tytön istuimena), ihanaista hahtuvaa kehrättäväksi ja kori, jossa seiskaveikkaa sekä joskus ammoin aloittamani sukka. Headerin kisu on meidän Leevi-poju.

Tunnistemäriä en viitsi kamalasti lisätä, joten tämänkin hakusana on siten kehräys.

Uutta kotiin

2011-03-16T19:44:00.003+02:00

Sain työkaveriltani ihanan Husqvarnan. Kiitoksia vain Jussille, joka toimitti koneen ihan kotiin saakka.
Kone on täysin toimintakuntoinen, mutta taidan kokeilla itse sitä vasta kesälomilla. Jos vaikka siihen mennessä saisin huoneenikin uuteen uskoon. Siihen saakka tämä majailee makkarissamme. Peltirasiassa on kaikenlaista koneen tilpehööriä, neuloja ja paininjalkoja ja tuo ihana puhdistussuti; niin vanhanaikainen. Puoliakin on useita kappaleita.
Hassua, miten tuo peltilaatikko on kuvassa ihan sininen. Otin monta kuvaa, mutta väri on vain tuollainen. Se on oikeasti kyllä nimittäin musta (ainakin minun silmiini) Käyttöopas on tallella ja siihen hieman jo perehdyinkin; onhan tämä toista kuin sähkökoneella hurruuttelu vai mitä?
Tässä kone sitten koko komeudessaan:

Se on ihana. Pöytä on toisin paikoin pikkuisen kulunut, mutta saa ollakin.
Sitten vähän lemmikkijuttuja.

Mikähän nyt oikein on, kun ylimmät ystävykset nukkuvat kumpikin omassa päässään sänkyä.

Nemo umpi unessa.

Rulle malttoi vähän silmiä raottaa. Voi pientä, miten se näyttää uniselta.

Unelmia pitää olla

2011-03-03T18:48:00.000+02:00

Tämä kuva kertokoon kaiken tämän hetkisestä unelmastani.

Melkein kuin oikeaa lankaa

2011-02-28T19:41:00.003+02:00

Siinä sitä nyt sitten on. Kyllä on vaikeaa, en muuta sano. Haluaisin tehdä langasta vielä paljon ohuempaa, jotta sitten kerrattaessa lanka ei olisi mitään möhköfanttia. Enpä tiedä miten tällekin kävisi, jos ottaisin sen nyt rullalta pois. Ihan kokeilumielessä olen sekoitellut noita eri värisiä hahtuvia, mutta lanka on kyllä ihan yhtenäistä. En millään pysty seuraamaan kierteen syntyä, kun koko ajan pitää keskittyä siihen, mitä kädet tekee ja vielä pitäsi polkeakin tasaisesti. Mutta toivotaan, että kyllä se tästä lähtee menemään.

SPR:n kirppikseltä ostin viinipullotelineen kolmella eurolla ja siitä värkkäsin itselleni rullatelineen.

Jotkut ne osaavat....

....kehrätä syntymästä saakka.

Mökö ja minä eilen sunnuntain päivälevolla.

Lisätty lankanäytteet 7.3.. Liityin nääs Ravelyyn ja sinne pitäisi saada kuva, jotta voisi kysellä neuvoja. Kuvan lisääminen ei taida onnistua oikein muuten kuin tän bloggerin kautta. Ei nuuten ole vieläkään onnistunutta lankaa.

Vielä yksi kuva. Tämän kehräsin 9.3.

Kuvaa on käsitelty, kun en sitten millään saanut oikeaa sävyä. Kamera tekee langoista niin kovin räikeitä, kuten ylemmässä kuvassa tuo oranssi/keltainen. Tarkoitus olisi sitten kerrata tämä lanka ja em. lanka yhteen. Sitä täytynee kuitenkin rauhassa odotella muutama päivä. Näin ovat kokeneet kehrääjät neuvoneet. Langan tulee antaa asettua noilla rullilla.

Tunnustus

2011-02-27T17:24:00.001+02:00

Sain tämän tunnustuksen Mustankissan tyttäreltä:

Ja sen myötä vastailen tunnustuksen vaatimiin kysymyksiin.
1. Milloin aloitit blogisi?
Käväisin kurkkaamassa ekaa postaustani ja sehän oli 28.5.2009. Silloin minulle hankittiin ihka oma kone ja heti tutustuin blogin tekemisen saloihin.
2. Mistä kirjoitat blogissasi,mitä kaikkea se käsittelee?
Tämä blogini käsittelee käsitöitä, kisuja ja Rulle-cottonia, sisustusjuttua, kirppislöytöjä ja vähän sitä sun tätä. Toinen blogini tarjoaa blogipohjia, kolmas blogger-ohjeita (tämä ei varsinaisesti päivity) ja vielä neljäs, jossa on vanhoja postikortteja, vanhojen lehtien mainoksia ja kollaasiarkkeja vaikkapa digikorttien tekijöille tai muille kuvankäsittelystä kiinnostuneille. Muiden päivitystahit on hidastunut melkoisesti ja saattaa olla, että vain tämä blogi jää voimaan pidemmäksi aikaa. Miten nyt intoa riittää.
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verratuna kaikkiin muihin?
Onkohan tässä nyt mitään erityistä. Käsityö- ja sisustusblogeja on satoja ja myös kirppislöytöihin liittyviä vaikka millä mitalla. Ilokseni olen huomannut, että hyvin monet käsityöihmiset ovat myös kissaihmisiä.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Netissä löysin niin ihania blogeja, että halusin aloittaa omani. Toivon blogeistani olevan iloa ja ehkä jopa hyötyäkin joillekin ja osittain jotkut postaukset toimivat myös omina muistiinpanoina. Päiväkirjaksi näitä ei kyllä voi kutsua.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Tällä hetkellä en yhtään mitään.

Terveisiä vain Mustankissan tyttärelle. Käväisin laittamassa sinulle kiitokset. Jakaisin tätä eteenpäinkin, mutta aika ei tahdo kaikkeen riittää. Ei tunnu olevan aikaa edes toisten blogien seuraamiseen enää kovin aktiivisesti, kun koko ajan keksin jotain uutta hommaa itselleni.
Tulipas tuo tunnustuskuva kamaln isona tähän postaukseen.

Ihana syntymäpäivä

2011-02-26T17:41:00.001+02:00

Se on mun, se on mun, mun, mun.... Olisko mukavampaa syntymäpäiväjuttua voinut olla. Huusin tämän torstaina huutonetistä ja tänään sain kotiin. Sattui niin kivasti, että rukin myyjällä oli auton haku Jyväskylästä juuri tänään. Ja muutenkin jotenkin ihme, että kun niin kovasti rukkia toivoin, niin sain sen sopivasti ikäänkuin synttärilahjaksi. Vaikka eihän se tietenkään lahja ollut, kun siitä piti maksaa (vaivaiset 51 €). Aivan ehjä ja toimii ja rulliakin on kaikkiaan neljä kappaletta. Tuohan on vähimmäismäärä, jos haluaa tehdä kerrattua lankaa kolmesäikeisenä. Siihen on kuitenkin varmaan vielä piiiitkä matka ja sekin on kiinni siitä, milloin menee herne nenään, jos rukki tuottaa poljennollani vain sykkyrää.

Se on äiti kaunis, sanoo Rullen katse. Ja korin päällä on ihanaisia hahtuvia odottamassa kokeiluja. Kesän tullen tilaan valmiiksi värjättyjä lampaan kikkaroita monissa ihanissa väreissä. Nyt on tarjolla vain suppea värivalikoima ja eihän minulla ole vielä karstojakaan.

Ja vielä yksi kuva. Tämä on siis kiikkalinen. Voi mun onnea! Laitoin teksin tunnisteeksi "kehräys" ja toivotaan oikein kovasti, että tähän kategoriaan tulee lisääkin tekstejä ja kuvia, eikä pelkästään rukki.

Lankojen hennavärjäystä...pihkuran pihkura!!!

2011-02-18T22:08:00.000+02:00

Siis värjäys onnistui ihan hyvin, vaikka tekeekin mieli huutaa PIHKURA! Toinen vyyhti on nyt muhimassa huomisiltaan saakka.
Tässä vähän operaation kulusta:

Tässä olisi pitänyt jo heti hälytyskellojen soida, mutta luonteeseeni kuuluu usein, että töhellän ja töhellän oikein vauhdilla. Tässä on kerinpuille "vyyhdetty" kerä Nalle-lankaa. Väri on sellaista ihan kananpojan keltaista. Vyyhdetty on lainausmerkeissä, kun jokainenhan tästä näkee, että tuo vyyhti on tuhoon tuomittu sotkukasa, kun sitä vielä liemissä lilluttelee. Innoissani en vyyhdetessä huomannut, miten kerinpuut menivät yhä supumpaan ja supumpaan. Mutta tuumasin koko langan vyyhdettyäni, että mitäs tuosta, vaikka onkin toisin paikoin pidempiä lankoja. Hyvin kun laitan sidontalangat, niin ei käy kuinkaan.

Tässä lanka on sitten siinä hennamössössä, johon lisäsin tilkan etikkaa. Mies käväisi muuten keittiössä kurkkaamassa kattilaan, että mitä tänään syötäisiin. Sitten kuului yök, yök, matosoppaa.
Lanka lillui vuorokauden tuossa vellissä.

Tässä langan viimeisiä huuhteluita. Lisäsin lopuksi vielä vähän etikkaa, joka kiinnittää väriä. Kuvassa langan väri on aivan erilainen kuin luonnossa. Ärsyttävää.

Tässä väri näyttää sitten lähes siltä mitä onkin. Katsokaa nyt tuota vyyhteä. Kyllä voi olla ihminen tyhmä-ä-ä-ä-ä!!!

Tässä sitten olen tehnyt niin, että selvitin ja selvitin vyyhteä ja kieputtelin sitä tuolin jalkojen ympärille eli yritin siis tehdä paremman vyyhdin siitä sotkusta. En jaksanut selvitellä kuin puolet eli tällainen ohut vyyhti sitten oli lopputulos. Mutta tämä on hyvä. Sotkuvyyhden laitoin talteen, koska siitä saa nyhdettyä langanpätkiä ryijyä varten.

Vahingosta viisastuneena käytän kerinpuitani tosiaan vain kerimiseen; vyyhdet saa ihan kätevästi tuolinjalkojen ympärille. Kyllä noilla kerinpuillakin pitäisi pystyä vyyhteämään, mutta taitaa siinä olla tuo kiristystappi sen verran löysä, että pääsi puut työn kuluessa menemään kasaan. Tuolin jaloissa on tässä kuvassa vaalean beige lanka, olikohan se nyt seiskaveikkaa. Se on tällä hetkellä liemessä lillumassa. Väri tulee olemaan luultavasti aivan lähellä tuota edellistä lankaa, ehkä vain hivenen vaaleampi, kun mössökkäkin on jo kertaalleen käytettyä.

Mutta helppo homma kaikenkaikkiaan tuo hennalla värjääminen.

Jihuu, kerinpuut!

2011-02-16T19:50:00.000+02:00

Siinä ne nyt on. Tänään tulivat postiin Turun seudulta ja pääsivät heti toimeen. Alkamassa on Kamena-lanka ja kerinpuiden vieressä näkyy jo yksi keritty Maija-lanka. Maija-vyyhti ja tuo viininpunainen Novitan Karhu-vyyhti ovat tulleet minulle jo vuonna -93 tätini perintönä eli tosi vanhoja lankoja kätköistäni löytyy.

Miten mukavasti homma hoituu, kun istuskelee vain laiskanlinnassa kerien ja kuuntelee radiota.

Komerosta kaivelin esiin joskus aikoinaan ostamani nauhapirran. Nauhoja en ole tehnyt, mutta suunnitelmissa on. Luultavasti teen nauhaa noista ryijylangoista, jonka sitten kiinnitän ryijyn sivuihin, joissa ei ole nukkaa. Seuraavana haaveena olisi hankkia tänä vuonna rukki; ihan kokeilu mielessä. Jos kehräys ei onnistu tai kiinnosta, niin vanha rukki on mielestäni kuitenkin kaunis sisustusesine. Huutonettiin olen laittanut vahdin päälle, jotta yksikään rukin myynti-ilmoitus ei mene sivu suun. Kyllä siinä taas on miehellä pään pyöritystä, jos rukin hommaan.
Täytyy kokeilla kerinpuita vielä toisinpäinkin eli joitain Nalle ja Seiskaveikka lankoja, joiden väri ei miellytä, pyörittelen kerältä vyyhdelle ja värjään Hennalla. Netistä sattumalta löysin tällaisen tavan värjätä lankoja ja pitäähän sitä kokeilla, kun vaikuttaa niin helpolta verrattuna kasvivärjäykseen. Tuloksia tulette näkemään tässä blogissa ehkä jo viikonloppuna tai viimeistään ensi viikon alkupuolella.

Lankoja, lankoja...

2011-02-11T18:10:00.002+02:00

Siinä niitä on. Kuvassa on vain osa langoista, joita ryijyyni tulee. Ja tietysti olen tilannut lisääkin, vaikka tarkoitus oli päästä eroon vain kaikista vanhoista langoista. Sisustus Pikkulinnaan olen jättänyt tilauksen Pirkanmaan Kotityön ohuesta Pirkka-langasta. Tulossa on vaaleaa vanhaa vihreää ja lisää okrankeltaista. Tuota okraa hommasin jo aiemmin, mutta paksuna. Sekä ohuet että paksut langat käy noihin nukkasekoituksiin. Etualan seiskaveikan ostin tänään Prismasta, mutta sävy näytti myymälässä ihan erilaiselta. No kai senkin voin käyttää. Nukkariveihin olen saanut jo tuota keltaistakin mukaan, siis hieman edistystä. Ostin myös kunnon työpöytävalaisimen Prismasta. Tässä on hyvä valo tarpeen. Keltaiseen pörssiin ja Suomi 24-torille olen jättänyt ostoilmoituksen kerinpuista. Toivottavasti tärppäisi. Uudet ovat niin kalliita ja paljonhan noita on näkynyt myynnissä olleen, kun vanhoja ilmoituksia selailin. Itsekin sain sähköpostiini jo yhden tarjouksen, mutta olivat erilaiset kuin oma toivomukseni on. Ne oli tarkoitettu lähinnä vain vyyhteämiseen, kun nämä etsimäni ovat siis sellaiset, joihin laitetaan vyyhti kerimistä varten. Parissakin blogissa oli juttua, kun jotkut olivat löytäneet kerinpuunsa ihan kirppiksiltä ja mihin hintaan: 3-5 €, uskomatonta ja toiset olivat vielä avaamattomassa pakkauksessa. Minä odotan saavani nuo jollain parillakympillä. Pidetään peukkuja.
Lisäys.- Ei voi olla totta!!! Just tän tekstin jälkeen tsekkasin sähköpostini ja siellä se oli!!! Kuva kerinpuista ja hinta 20 €. Nyt odottelen vain vastausta postikuluista. Sama henkilö tarjosi joitain kaavojakin ja niistä hän lähettää kuvia. Voi kun ne olis jotain 50-70 luvun kiinnostavaa tavaraa.
Nyt lähden iltalenkille. Ihanaa!

No miten se voisi edistyä?

2011-02-07T17:56:00.000+02:00

Jos teenkin hitaasti, niin minulla on todella hyvä syy siihen.

Tässä taasen näette. Otin kuvan eilisiltana. Heti, kun sain kaikki tarvikkeet ja langat esille, niin kuinkas kävikään.

Ja vielä toinenkin siinä.

Taku on tarkkana poikana ja ehkä vähän kade, kun Leevillä on mitä mainoin paikka.

Ei Leevi kyllä noin lihava ole. Miten tämä kamera vääristää.

Ihanat kisut, muuta en sano ja eihän nuo nyt niin kamalasti haittaa. Vähän kun vain siirtää massua ja tassua neulan edestä pois, niin homma jatkuu. Jos jätän paikkani ryijyhomman äärestä, niin johan häipyvät kisulitkin. Pikkasen tekevät vaan minulle kiusaa.

Ryijymalli

2011-02-06T12:34:00.002+02:00

No nyt olen selaillut ryijysivuja ja pähkäillyt mallin kanssa. En sitten halunnutkaan mitään löytämistäni, joten suunnittelin ihka oman malli. Perinteisen ryijyn kuvioita on mallini oikeassa ja vasemmassa reunassa olevat "puut". Puukuvio esiintyy hieman erilaisina monissa kansanomaisissa ryijyissä. Tässä kuva suunnitelmastani:

Toiveikkaana laitoin mallin yläosaan jo vuosiluvunkin. Saattaahan tuo viimeinen kakkonen muuttua vaikka viitoseksi. Tässä ei kyllä pidä paikkaansa sanonta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Värit eivät kuvassa voi olla sitä, mitä ne sitten todellisuudessa ovat, mutta olen parhaani mukaan yrittänyt noiden sävyjen kanssa.
Kaikkea kaunista vihreää lankavarastostani löytyy kuten myös luonnon valkoista, ruskeita ja tummaa punaista. Okran väristä lankaa jouduin ostamaan. Täysin yhdellä sävyllä teen juuri nuo okran väriset alueet ainakin ryijyn alaosassa ja ehkä tumman ruskeat. Tumman punaisia kohtia pitää miettiä ja katsoa, kun joskus sinne saakka tässä työssä pääsen, täytyykö jotain murrettua punaista laittaa sekaan.
Tuo sipulin kohta kyllä houkuttaa kovasti, siihen siis luonnonvalkoista+hiukka puhdasta valkoista sekaan sekä nutrialla nuo sipulin lohkojen rajat (vaaleaa beigeä kannattaa kokeilla valkoisen seassa).
Keskellä olevan ison kasvin varsi voisi olla sekoitusta okrasta ja vanhasta vihreästä, mutta ei ainakaan pelkkää okraa, kun mielestäni okraa tulee mallin mukaan vähän liikaa. No työn edetessä ja lankavarastojen huvetessa asiat selkiintyvät.
Ja ihan itse pitää sen verran kehua, että jos näkisin tämän mallin, niin kyllä tahtoisin seinälleni juuri kuvan mukaan valmistetun ryijyn. Mutta omasta lopputuloksestani en voi sanoa mitään, koska valmiiseen työhön vaikuttaa nin paljon nukan tiheys ja pituus. Itselläni nukka on paljon tiheämpi kuin kansanomaisissa ryijyissä.

Lankavaraston tyhjennystä ryijyyn

2011-01-31T19:15:00.002+02:00

Sängyn alla olevissa pahvilaatikoissa on kilokaupalla kakenlaisia villalankoja. Niistäpä syntyy ryijy (toivon mukaan joskus). Tässä on aloitettuna neljä riviä. Punaruskeassa nukassa on neljää eri sävyä lankoja, nukassa kahdeksan lankaa ja nukan pituus noin neljä senttiä. Seuraavana sävynä on jotain vanhaa vihreää beigen kanssa ja ehkä harmaatakin sekaan. Kehys tulee olemaan tätä punaruskeaa kuten keskiosan pohjakin. Kuvioita olen katsellut ryijyjen nettikaupoista ja suunnitelma on jo valmiina, mahdollismman perinnemäinen. Hyvä, kun on tuo kuvankäsittelyohjelma. Sillä on helppo suunnitella, kun kopsii kuvia nettikaupan sivustolta.
Jaa, jaa...

Tee tässä nyt sitten jotain.

Toivottavasti Nemo ei käy tuohon unosille.
Jos jotakuta innostaa ryijyn tekeminen ompelemalla, niin kuvanmukainen pohja on siihen tarkoitukseen tosi edullista. Verkkopohja on alussa jäykkää, mutta pehmenee vähitellen työskenneltäessä. En tullut aikoinaan myyjältä kysyneeksi, auttaisiko, jos pohjaverkon kastelisi heti uutuuttaan. Varsinaiset kudotut ryijynpohjakankaat ovat ihan sairaan kalliita.
Työ on mielestäni vähän tylsää, mutta jos viitsii/jaksaa se kyllä etenee nopsaan. Itse otan noin metrinpituiset langanpätkät ja isossa (tylppäkärkinen) ryijyneulassa on kaikki neljä lankaa yhtä aikaa. Siitä kun muodostuu tuo ryijysolmu, niin nukkaan tulee yhteensä 8 lankaa. Todella kauniitahan ryijyt ovat, mutta on niissä näprääminen. Millaistahan tämän tekeminen on sitten, kun nukkarivejä alkaa olla runsaasti valmiina.
Toinen kokeilemisen arvoinen materiaali voisi olla juuttikangas. Siitä voi vetää lankoja pois, jotta saa ommeltua nukkarivin.

Kaikenlaista muisteloa

2011-01-24T17:15:00.015+02:00

Joskus ennen bloggaamisen aloittamista loin itselleni tunnukset kuvablogipalveluun. Käväisin katsastamassa, mitä kaikkea sinne tuli joskus tallennettua. Olihan siellä useampikin kansio ja siististi kuvat aiheittain kansioissa. Tässä ihana kuva Rulle-pojusta; vielä pikkuisen vauvaikäinen ja turkkikin on melko pitkä, mutta AH, niin siisti ja kaunis.

Ja suloinen pikku Tiku (Takun veli), joka eli vajaat kaksi vuotta. Niin oranssi turkki, etten ole toista nähnyt. Tässä ei pienellä ole ikää vielä montaakaan viikkoa, eikä aavistustakaan, miten kivuliaaksi elämä muodostui.

Sitten pupusisarukset, joista on täällä blogissani ollut muitakin kuvia. Siinä ne nököttävät kangaspuita vasten.

Paras viimeiseksi tai miten sen nyt ottaa. Minua kun niin mahdottomasti syyhyttäisi päästä kutomaan. Mutta kyllä täytyy odottaa kesälomaa. Jotain pitää hankkia: nailonniisiä, texsolv-nyöriä, 40 numeron pirta, loimipäreitä ja tietenkin ne loimet ja kuteet. Noihin kaikkiin uppoaa helposti pari saturaista, vaikka päreiden asemasta käyttäisi pahvia. Mutta kesällä kyllä viritän puut kudontakuntoon.
Tarkoitus on tehdä tasoksi levitettävä poppanapeite. Puillani voi kuota max 80 cm leveää kangasta, mutta kankaan voi kutoa myös kaksinkertaisena, jolloin työ on toisesta reuanasta avoin ja toisessa reunassa on taite, siis lopputuloksena on kaksi kertaa leveämpi kudonnainen. Muutama sohvatyynyn päällinen on myös suunnitelmissa ja ties mitä tässä keksii ennen kesää.

Avocadotahna

2011-01-07T19:25:00.001+02:00

Todellakaan tarkoitus ei ole tehdä tästä mitään cooking-blogia. En ole laisinkaan mikään ruuanlaitto ihminen. Pääasia yleensä on, että kupu tulee täyteen. En ole kiinnostunut resepteistä sen enempää, kuin olisiko tarjolla joku uusi makkarakeiton muunnos tai mitä voisi laittaa lihamurekkeeseen muutakin kuin kermaviiliä ja sipulikeittoa. Olen joskus ostanut avocadoja ja pitänyt sen mausta. En koskaan ole saanut syötyä edes yhtä kokonaista avocadoa, kun se on alkanut öklöttämään. Joku aika sitten oli Jyväskylän lehdessä avocado-tahnan ohje ja sitä tarjottiin graavilohen kanssa. Joululta meillä on pakkasessa runsaasti lohta, joten päätin kokeilla.
Laitoin pari avocadoa mössöksi haarukalla, pikku sekoittimessani hienonsin sipulin ja nämä vain sekaisin ja sitten puristin sekaan vielä kokonaisen sitruunan mehun joukkoon. Tältä mössönen näyttää:

Laitoin ruisleivälle graavilohta ja runsaasti tätä vihreää epämääräisen näköistä sotkua. Ja se oli HYVÄÄ. Tosin itse avocado ei tainnut paljon tuossa maistua. Eikös se ole kuitenkin hyvin terveellistä? Kuinkahan kauan tämä säilyy jääkaapissa kelmun alla? Ihan kuin tuo olisi jotain hernerokkaa, josta neste on tyystin haihtunut.
Tämä resepteistä....tai mistä sen tietää, mitä omituisuuksia vielä kokeilen.
No niinpä tietysti. Lisään tähän näin jälkikirjoituksena 10.1., että tuohon olisi pitänyt laittaa vielä vuohenjuustoakin. Taisi olla kaikkein oleellisin lisäke, mutta kun muistiinsa meikäläinen luottaa, niin näin voipi käydä. Ja ei muuten sitten kannata paljon tehdä kerralla, säilyvyys ei ole hyvä, menee kovin ruskeaksi nopeaan.

Joulun jälkimaininkeja

2010-12-29T17:21:00.000+02:00

Töitä ollut jo kolme päivää joulun jälkeen. Ei kyllä kunnolla pääse nauttimaan joulujälkeisiä, kun ei pidä yhtään lomaa joulun ja uudenvuoden välissä. Tänä iltana taidan kuitenkin vetäistä päälleni Emäntä-paitulin ja lukea "Mitfordin tyttöjä". Napostelenko sitten enkelisuklaita jää nähtäväksi. Kyllä on tullut makeaa ahmittua tässä monena päivänä.
Tuon kirjan on kirjoittanut Mary S. Lovell ja se on ihka uutuus: kuuden siskoksen elämänkerta. Täytyy tunnustaa, että en ollut ennen siskokista kuullutkaan, mutta teoksen alussa jo annetaan ymmärtää millaisa kuuluisuuksia he olivat. Heidän ystäväpiiriinsä kuului Kennedyjä, Hitler, Churchill, Goebbels ym. ym.
Eikös olekin Rulle turkki tässä kuvassa aivan ihana. Poika on niin puhdas ja kammattu että.
Sitten joulupäivän tunnelmia seuraavissa kuvissa:

Otin nämä kaikki kuvat makkarissamme ihan samalta seisomalta. Kuvista voi päätellä, että kyllä oli väsymystä aaton jälkeen jokaisella. Yllä Mökö ja Nemo yhteen sulloutuneina.

Misu joulupeitteellä.

Eddie ja Leevi sijaamattomalla sängyllämme.

Kuten myös Rulle-kulta, jota selvästi pöhöttää äidin salaman räpsyttely. Ilme käskee aivan selvästi häipymään ja vähän kauas sittenkin.
Taku-kisu pysytteli piilossa vuodevaatelaatikossa (se punaturkkinen).

Aaton aaton tohinoita

2010-12-23T10:15:00.001+02:00

Piilokuva. Kuusi on saanut uuden koristeen.

Silmät ymmyrkäisinä Nemo siellä piileskelee.

Ja mikäs läntti se siinä sitten on?

Minä se en ollut...

Ja en varmana. Minähän olen näin kaukanakin, ehkä yläkerran lattia vuotaa tai jotain.

Siivousvatikin on näköjään varattu.
Oikein hauskaa joulua kaikille!!!!

Kaakkua ja "oikeaa" joulumusiikkia

2010-12-22T16:36:00.000+02:00

Taas melkein samanlainen kuva kuin viime joulunakin. Elikkäs kirsikkakaakku on otettu uunista ja onnistui ihanasti. Tämän teen joka joulu. Sitten se "oikea" joulumusiikki: Luciano Pavarotti, José Carreras ja Placido Domingo. Aaaah....levy oli vain jotain vitosen Tokmannilla. On niin kaunista, että ...en osaa sanoa.
Niin ja postaushan ei ole juuri mitään ilman kuvaa jostain pienestäni:

Tein pari tuollaista jouluista hiirityynyä. Partissa olivat nämä gobeliiniset tyynypalat puoleen hintaa, jotain pari euroa kappale. Kuva on melemmin puolin.
Kinkku ja kaikki jouluruuat pitäisi nyt olla hankittuna. Tilli unohtui, mutta senhän saa haettua vielä aattonakin. Huomenna vähän siivoilen, mutta en todellakaan hiki hatussa, sellainen suursiivous jääköön pidemmälle eli kesälomalle. Työtasot keittiössä kyllä öljyän ja sen olen jo eilen aloittanutkin. Annan öljyn imeytyä hyvin jätesäkin alla (että kissat eivät tahraa tassujaan ja levitä öljyisiä tassunkuvia joka paikkaan.).

Punaista, violettia ja joulua

2010-12-21T19:14:00.000+02:00

Viahdoin huoneeseeni punaisen räsymaton. Nyt sopii hyvin yhteen tuon päällystämäni tuolin ja rahin kanssa.
Rulle on aloittanut Misun korvien puhdistuksen.

Valmista tuli. On niin mellevä ilme Rullella tuossa. Todella tyytyväinen työhönsä.

Sängylle laitoin uuden päiväpeitteen ja toisesta samanlaisesta peitteestä ompelin tyynynpäälliset sekä selkänojatyynyihin että päädyissä oleviin putkityynyihin. Nämä vohvelikankaan tapaiset peitteet olivat HobbyHallissa tosi edulliset.

Olkkarissa on jo joulukuusi. Koristeina on ainoastaan kultapalloja ja valosarja. Pikkukoristeet saivat lähteä, jotta kuusi saa olla paremmin rauhassa kissoilta.

Kirpparivaatteet

2010-12-18T19:07:00.000+02:00

Edellisessä postauksessa mainitsin Ekocenterin löydöistäni jälleen kerran. Nyt siis vähän vaatteita itselle. Toki niitä on löytynyt jo aiemminkin. Kesällä ostin melko paljon vaatteita kirppareilta. Vahinko vain, että pääsin vähän pulskistumaan oikein pikavauhtia ja noin kymmenen lisäkilon vuoksi eivät ostamani farkut mene enää kiinni. Muut vaatteet eivät ahdista, mutta kyllä nuo parit farkutkin harmittavat, kun ovat vielä niin hyvä kuntoisia. Tässä eiliset löytöni:

Ihana tuo puuvillaneule kukkapusero, pitsineuletta helmassa ja pykäreunaa kaula-aukossa. Neuleliivi on Annulii-mallistoa, Anneli Hiltunen suunnittelee neuleet ja toteutus on keuruulaisen Farfallina Ky:n.

Tämä on Nanson mallistoa, sivutaskullinen puuvillaneulosjakku. Luonnossa väri ei ole kirkas oranssi, vaan pikemminkin lähellä terraa.

Tämä on samanlaista puuvillaneulosta kuin Nansonkin jakku, mutta mitään tuotemerkkejä ei ole tallella. Mukavan pitkä ja kiva napitus.

Kuva on vähän huono. Jouduin muokkaamaan sitä, kun kuva piti ottaa ilman salamaa. Tämä on myös puuvillaneuletta. Joskus katselin kyseistä neuletakkia jossain mymälässä, mutta en muista missä. Jätin sen kuitenkin silloin ostamatta, kun oli mielestäni kallis. Nythän se lähti sitten halvalla mukaan.
Kaikki nämä vaatteet sain siin 12 eurolla. Onpa hyvä mieli.

Rahi

2010-12-18T17:09:00.001+02:00

Rahikin sai nyt päällisen. Helma on yksivärisestä polyesterpuuvillasta (aika sähköistä).

En ole oikein tyytyväinen lopputulokseen, mutta ei voi mitän, kun kangas ei olisi riittänyt helmaosaan. Lisäksi tätäkin kangasta oli liian vähän, joten en saanut mieleisiäni laskoksia. Kulmat menevät hyvin, mutta melko typerän näköiset nuo sivujen keskikohdilla olevat lautalaskokset. Olisinpa edes tehnyt ne vastalaskoksina, mutta kun en viitsinyt purkaa.

Kankaiden punainen sävy ei millään tule luonnollisen näköiseksi näissä digikuvissa. Punainen on oikeasti melkoisen paljon tummempaa, ei lainkaan kirkkaan punaista.
Käväisin eilen keskustan Ekocenterissä ja sain itselleni 12 eurolla kolme puuvillaista neuletakkia, joista yksi on Nanson. Lisäksi yhden puuvillaisen neulepuseron, jossa on kauniita kukkakirjailuja ja vielä keuruulaisen Annuliin ihanan neuleliivin. Kyllä kohta vaatekaappi pullottaa. Nuohan tekevät vain reilu 2 € kappale.
Lisäys 19.12.2010
Pakkohan minun oli tuota rahin helmaa purkaa keskilaskosten kohdalta. Tiedä sitten näyttääkä se yhtään sen kummemalta (=paremmalta). Koska kulmissa on vastalaskokset, niin kyllä tuossa keskelläkin pitää olla vasta- eikä lautalaskos. No tältä se nyt näyttää:

Yritin säädellä värejä, mutta ei tule oikeaa punaista. Tuo helmakin on oikeasti samaa punaista kukkakankaan kanssa. Jostain syystä salama valottaa toisenlaista materiaalia eritavalla. En ole mikään guru kuvauksen kanssa, joten monipuolisen kameran ominaisuudet menevät näinollen hieman hukkaan.

JIHUU...valmista tuli

2010-12-16T21:36:00.000+02:00

En olisi kyllä uskonut, että onnistun tämän tuolin päällysen kanssa. Mutta siinä se nyt on valmiina ja olen tosi tyytyväinen.

Rulle tarkastelee saumoja.

Vielä jos viitsisi joskus, niin voisi nurjalta päästellä saumurilla saumanvarat yhteen ja vähän lisätä päällitikkauksia. Toinen päällinen olisi kyllä nyt tosi helppo tehdä; varmaan kaikki tässä tekemäni ja jälkikäteen korjaamani töppäykset jäisivät pois. Harmi, ettei kangasta ole riittävästi tuoliin kuuluvaan jalkarahiin. Sen verran on kuitenkin, että teen vielä tuohon tuoliin istuintyynyn, jahka jaksan joskus joulun jälkeen. Toinenkin projekti odottaa täyttymistään: sängyn päädyissä oleviin putkityynyihin pitäisi tehdä päällyset ja tietenkin viimeisen päälle: ei nauhakiristystä päihin, vaan pyöreällä kaavalla ja tietysti vetskarilla. Sitten joskus...Ja niin, siihen rahiin pitäisi löytää samaa punaista, yksiväristä kangasta. Jostain jäljellä olevasta palasta voi laittaa edes muutaman kukkasen, jotta on sitten yhtenäisempi tuolin kanssa. Toivottavasti kisut antavat päällisen olla rauhassa.

Irtopäällisen ompelun tuskaa

2010-12-13T18:00:00.000+02:00

Tämä mielestäni ihana tuoli raheineen, jonka ostin toukokuussa Ekocenteristä on kokenut kovia. Kissat suorastaan rakastavat sen raapimista. Päätin siis tehdä siihen irtopäällisen. Ja voi kuinka olikaan helppoa tehdä kaavat vanhasta puuvillakankaasta ja sovitella niitä tuoliin. Ja kuinkas sitten kävikään. Kappaleiden yhteen liittäminen oli kaikkea muuta kuin helppoa, vaikka kuinka olin etukäteen suunnitellut ompelujärjestyksen. Tässä kuva toukokuulta.
Tällä hetkellä päällinen on onneksi jo pidemmällä kuin tässä kuvassa. Vielä puuttuu helmaröyhelö ja takaa selkänojasta tarranauha. Takana selkänojan kangas on keskeltä ylhäältä alas asti avoin (tarrakiinnitys), jotta se on helppo pukea tuoliin. Istuinosalla kuvassa oleva piparkakkureunuksinen kappale on ihan irrallinen ja siitä olisi tarkoitus tehdä vielä istuintyyny tuoliin. Pientä korjausta voi olla tarpeen tehdä tuohon käsinojan ja sivuselkänojan yhtymäkohtaan, ehkä jonkinlaista pientä lisäkiilaa, koska kangas tuntuu kovin kiristävän niiltä kohdin.
Seuraavan päällisen kun joskus teen, niin on varmaan paljon helpompaa. Nyt olen nähnyt ongelmakohdat ja kaavatkin teen sitten uusiksi. Ja ompelujärjestyksen osaan muuttaa parempaan suuntaan.
Päällisen kangas on ostettu Hemtexistä silloin, kun ensimmäinen myymälä Jyväskylän keskustaan avattiin ja ompelin siitä verhot takkahuoneeseemme (silloin asuimme vielä ok-talossa). Laadukas ja napakka puuvillakangas. Toivottavasti kisut antavat nyt tuolin olla rauhassa. Yleensä niitä ei kiinnosta näin sileät kankaat. Jostain kumman syystä myös sohvakalustomme saa olla rauhassa (pitäisikö koputtaa puuta), vaikka se on karheaa ja nypyläistä kangasta.